Se oivallus, että etenemme vääjäämättä kohti talvea, tuli tänään puolityhjässä Lidlissä. Pitkän pöydän ääressä ryhmä ihmisiä penkoi vaatteita. Joku etsi miesten kokoja, joku toinen heitti pusakkansa pois kokeillakseen löytöä. Siinä hankittiin porukalla talven varalle tikkitakkeja. Viereisen laatikon naisten haaremihousut eivät kiinnostaneet.
Kauppa taitaa ennakoida talven tuloa liian suurpiirteisesti. Ensin pitää kärsiä syksy, joka saattaa venyä pimeänä pitkäksi, ja talvi, se perinteinen myräköineen, lumineen ja pakkasineen, antaa odottaa. Luotetaan almanakkaan ja siihen, että Lidl myy vielä pitkän aikaa tikkitakkeja tarjoushintaan.
Maksettuani vähäiset ostokseni tunsin Lidlistä tultuani ulos ilman aivan selvästi lämpenevän. Digimittarin vaikeaselkoiset numerot osoittivat lämpötilaksi viisitoista celsiusta eli 59 fahrenheitia. Kuinka ollakaan ilman mitään yhteyttä mieleeni tuli myös se, että öljykaupan suure on barrel eli 159 litraa. Barrel öljyä maksaa noin 50 dollaria. Muistan sen joskus maksaneen 70 taalaa. Ja tulkoon sekin mainituksi, että aamulla verenpaineeni oli 116/79. Näillä tiedoilla on sangen vähän, jos yhtään, tekemistä kauppareissun saati lähestyvän talven kanssa. Joskus vain on hyvä puhua ja kirjoitella lämpimikseen.
Lämpöasteista siirtyminen Seinäjoen uimahallin isoon altaaseen on sujuva aasinsilta. Veden lämpötila on 27 astetta, ja se koskettaa minua, sillä aloitin syyskuun ensimmäisenä päivänä reilun kahden kuukauden jälkeen uinnin eli kolmesti viikossa kolme kilometriä kerralla ja viikossa yhdeksän kilometriä. Laskeskelin, että saavutan vuodenvaihteeseen mennessä sata kilometriä. Pakollisia taukoja tuottavat ensilumen hiihtoleirit ja muut matkat. Nyt uintikilometrejä on koossa viisitoista.
Talven tai ainakin päättyvän syksyn merkki on se, ettei SJK eli Seinäjoen Jalkapallokerho ehdi enää tänä vuonna antamaan potkuja valmentajalle. Niitä kun jo on annettu kolmesti.
***
Kuka Paukanevaa taitavammin osaisi kuvata kuin Pentti Heikkilä?
(725.)