Lotta Lepistön loppukiri maantiepyöräilyn World Tourilla Ruotsissa hyydytti moninkertaisen maailmanmestari Marianne Vossin. Meitä puolestaan yrittivät ylämäet hyydyttää sunnuntaina Karjalohjan ja Vihdin välillä. Viimeinen etappi sentään Vihdistä Nummelaan muistutti jonkin verran kotipuolen tasaista maastoa. Meille pyörienpyörittäjille kilometrejä kertyi 76. Lotta Lepistö sai polkea 152 kilometriä irrottaakseen tuhoisan kirin.
Sen tästä sunnuntaista opin, ettei pyöräilemään pidä lähteä olemattomasti valmistautuneena, enkä tarkoita kuntoa. Tarkoitan perehtymistä pinnanmuodostukseen, jossa reitti kulkee. Ennakkoluulot ovat vaaraksi, jos niiden varassa lähtee, kuten minä, polkemaan Länsi-Uudenmaan maisemiin. Oli jyrkkiä, lyhyitä, loputtoman tuntuisia sekä kaikkia mahdollisia mäkiä. Sekään tieto, että ylämäkeä seuraa alamäki, ei menoa palkinnut. Alamäissä piti jarrutella, ettei vauhti yltynyt aivan huimaksi. Erään laskun loppuvaiheessa nopeusmittarin lukema 52 km/h alkoi kylmätä.
Nousuista pahin, vaikka ei pisin, vei päätieltä Jokikunnan koululle. Koulun pihassa muuan paikallinen sanoi, että ennen lasten kunto kehittyi luonnollisesti eikä tuollainen nousu ollut ylivoimainen. Nyt siitä tullaan koulutaksilla. Kertoipa hän vielä, että näistä maisemista lähtenyt Teodor Koskenniemi juoksi Antwerpenin olympialaisissa 1920 ja Pariisissa 1924 maastojuoksun joukkuekultaa Paavo Nurmen kanssa.
Sekin siinä tuli esiin, että edellisen viikonvaihteen hölkkään Jokikunnassa oli osallistunut muiden muassa komissaari Jyrki Katainen. Sitä tietoa ei kertonut ihan kuka tahansa, vaan Kataisen ylpeä appiukko. (Kuvan oikeanpuoleinen mies.) Ajasta tai sijoituksesta ei ollut puhetta. Ehkä ne ovat olosuhteisiin nähden olleet fantastiset.
Me lähdimme jatkamaan matkaa, ja lasku koulun pihasta oli niinkin päin vaativa. Ajelin pusulalaisen pariskunnan seurassa, ja heidän kuntansa nimi kuuluu liitoksen jälkeen kömpelösti Nummi-Pusula. Rouva sanoo esillä olleen myös nimiehdotuksen Pusunummi.
Se olisi ollut Suomen kuumin kunnan nimi.
(718.)