Sanotaan, että hän on Armas. Ikämies. Jos tuollainen joutuu liikenneonnettomuuteen jalkaisin tai polkupyörällä, luonnehtii uutisotsikko häntä vanhukseksi. Siitä lukija voi päätellä, kuka on ollut syyllinen.
No, Armas istuu tuvan pöydän ääressä ja emäntä näkee heti hänen happamasta ilmeestään, että aina vaan se vatvoo kunnallisvaalien tulosta. Äänet eivät riittäneet kunnanvaltuustoon, lohdutukseksi tulee jokin lautakuntapaikka. Vaalien jälkeinen elämä junnaa paikoillaan pääsemättä uralleen.
Emäntä ei tietysti uskalla kysyä Armaltaan mitään, ei todeta edes mitään muodollista. Hän saisi kuulla ties monennenko kerran, mitä minä olen tehnyt väärin, kun minuun ei enää luoteta kuin 32 äänen verran. Minne ovat kadonneet ne kymmenet edellisvaalin minuun luottaneet. Tein neljän vuoden aikana aloitteita, puhuin mikrofoniin ja näyin julkisuudessa. Kirjoitin lehteenkin ja jaoin palkintoja urheilukilpailuissa. Vaimon olisi tehnyt mieli sanoa, että kannattajiasi on kuollut, se on luonnollista.
Paluumatkanmies. Sellaiseksi Armas oli joskus kuullut hänen kaltaisiaan nimitetyn. Hän oli käyttänyt luonnehdintaa huumorimielessä itsestäänkin. Nyt se kuulosti kolkolta ja oikeaan osuvalta: paluumatkanmies hän on.
Piinallisen hiljaisuuden rikkoo Armaksen puhelin. Hän näkee, että kyläyhdistyksen puuhanainen soittaa.
Kuulehan tuolla lopetetun kyläkoulun markilla… hän aloittaa
Armas muistaa sen kunnanvaltuuston kokouksen kiukkuisen tunnelman, kun kyläkoulun lakkautus kopautettiin pöytään. Haluaako se siitä vielä vuosien jälkeen muistutella, Armas ajattelee ja on valmis luettelemaan kylän lapset pääluvun mukaan. Ei tulisi heistä enää koululuokkaa. Ei.
…niin kyläyhdistys polttaa siellä pääsiäislauantaina kokon. Tulisitko sinä sen sytyttämään, ja voisit jotakin sanoakin.
Armas suostuu. Siinä olisi jotakin vertauskuvallista, kun risuista ja rangoista sekä muusta joutavasta kasattu ja hänen sytyttämänsä kokko roihuaa.
Armas raapaisee tikun ja ennen kuin tuli tarttuu paperitolloon, tuuli pyyhkäisee sen sammuksiin. Kaivaessaan kömpelöin sormin rasiasta uutta tikkua valahtaa laatikon sisältö märkään maahan.
Väkijoukosta muuan nuori mies naksauttaa puolihuolimattomasti sytkäristään tulen kokkoon, joka leimahtaa saman tien liekkeihin.
(684.)