Pelko koronaviruksen leviämisestä on tuonut varotoimena yleiskäyttöön karanteenin ja antanut sanalle sille kuuluvan alkuperäisen ja jopa rankankon merkityksen eli ”määräaikaisen eristämisen kulkutaudin leviämisen estämiseksi”. Toistuessaan karanteeni kuulostaa käyttökelpoisemmalta kuin eristäminen ja karanteenin mielikuva on eristämistä miedompi. Ennen karanteeni kuin eristäminen.
Kielentutkija David Emanuel Daniel (Taneli) Europaeus (1820-1884) on määritellyt karanteenin alkuperän suomeksi vuonna 1853 ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassaan ruton varjelus-huoneeksi. Kyse on saksankielisestä kantasanasta Quarantäne. Sen sijaan murteellinen karantiere on tarkoittanut tukkien tai halkojen tarkastus- tai lajittelupaikkaa.
Kyseessä on universaali, maailmanlaajuinen sana, joten karanteeni-sanan käytöstä eivät puhdasoppisimmatkaan kielipoliisit ota nokkiinsa, se on melkein kuin suomea. Kielen sanasto on avoin järjestelmä, johon tulee jatkuvasti uusia sanoja ja vanhoja väistyy. Sanoja voidaan lainata vieraasta kielestä, eikä se välttämättä ole pahaksi. Sanoja syntyy ja niitä käytetään tarpeeseen. Etymologisen sanakirjan mukaan ruotsiksi karanteeni on karantän, venäjäksi karantín, englanniksi quarantine ja ranskaksi quarantaine, joka on johdettu sanasta quarante ’40’ karanteeniajan mukaan, joka 1400-luvulta oli pitkään 40 vuorokautta.
Karanteenin ME syntyy ensi maanantaina kun koko Intia pannaan karanteeniin. Miljardin ihmisen karanteenia ei pysty rikkomaan kuin Kiina. Ennätykset ja niiden rikkominen kuuluvat urheiluun, ja sinne kuuluu myös karanteeni. Siellä sitä käytetään silloin kun seura määrää toiseen seuraan siirtyneelle pelaajalleen määräaikaisen pelikiellon. Siinä merkityksessä ”eristäminen” olisi kömpelö. Olkoon siis karanteeni.
Karanteeni toimii vapaaehtoisesti yleisen hyvinvoinnin eduksi. Eristämiseen sisältyy vivahde pakosta ja siinä Stalin oli mestari. Hän eristi jopa miljoonia oman maansa kansalaisia.
Lähteenä: Suomen sanojen alkuperä Etymologinen sanakirja SKS 1992
(981.)