Olen Eilan kanssa Helsinki-Vantaalla, jonne olemme matkustaneet neljällä ajoneuvolla: ensin omalla autolla kello 05.45 Seinäjoen rautatieasemalle, jatkoimme junalla, joka muuten oli Tampereella etuajassa, siitä Tampereen rautatieasemalta meidät kyyditsi turkkilaiskuski taksilla Tampereen Vanhalle kirkolle ja siellä nousimme Länsi-Linjan onnikkaan. Sitä tyyräsi taitavasti viehättävä nainen. Hän osasi kiertää ennen Helsinki-Vantaan lentoasemaa pahimmat tietyömaat.
Ilokseni havaitsin, ettei lentokentän turvatarkastuksessa tarvinnut irrottaa vyötä. Tarkastus kävi ilman huomautuksia ja nopeasti. Lähtöportti 24:n kahviossa join keskikokoisen latten ja söin normikokoisen ruisleivän juustoineen ja paprikoineen. Maailmaa nähneenä Eila joi kuivan Maschio Proseccon, joka toivottavasti hälventää hänen lentopelkoaan. Minua ei sellainen vaivaa.
Tämä Pariisin- matka liittyy kuukausi sitten Tampereen Teatterin Notre Damen kellonsoittajaan, jonka matkalle lähtijät näkivät ennakkoesityksenä. Se oli kerrassaan loistavaa teatteria. Matkalla on mukana Notre Damen lavastaja Marjatta Kuivasto, joka työskenteli aikoinaan Seinäjoenkin Kaupunginteatterissa, ja olin ymmärtävinäni, että hän tulee lähiaikoina vierailemaan Seinäjoella. Matkalla hän kertoi esityksen lavastuksesta. Se on ollut ison joukon saumatonta yhteistyötä. Mukana on ollut metallimiestä, puuseppää, maalaria jne. Matkan järjestäjänä on Aamulehden oivaltava Moro-liite ja sen päätoimittaja Jari Mylläri. Meitä matkalaisia on reilut kaksikymmentä.
Jos on maailma mullistuksessa, on sitä Helsinki-Vantaan lentoasema ympäristöineen. Uusia rakennuksia on noussut ja niiden välissä luikertelee mutkikkaita kulkuväyliä. Näin tietysti täytyy olla, sillä kyse on Suomen ainoasta lentokentästä, joka tulee toimeen omillaan ja pystyy vielä elättämään lukuisat maakuntakentät. Juuri nyt eli harmaan puolipäivän aikaan täällä on rauhallista.
Matkailu avartaa ja joka reissulla ihminen, myös minä, oppii uutta. Bussimatkalla Mylläri neuvoi älypuhelimella tai muulla laitteella vierailemaan ”pieni Pariisin matkaopas”. Siellä kerrottiin lyhyesti tärkeitä asioita kohdekaupungista, annettiin kaiken varalle ohjeita, neuvottiin edullisia ostopaikkoja jne. Samalla tavalla löytyy tietoa myös muista kaupungeista, jonne Finnair lentää.
Päätän tällä erää raporttini tähän. Pyrin jatkamaan tarinointia kun saavumme Seinen rannalle. Siellä pitäisi olla lämmintä, sunnuntaina eli viimeisenä päivänä peräti 24 astetta lämmintä. Ja juuri olemme toipuneet kotimaan suven helteistä, huh!
Kuvan ruokalistan mukaisesti valmistimme viime lauantaina Seinäjoen Suomi-Ranska yhdistyksen perinteisen ranskalaisen päivällisen. Teema ajoittui Napoleon III:n aikaan eli 1850- luvulle, ja hyvin maistui.
(946.)