Kun katukuvasta, kaupasta, kahvilasta, katsomosta ja muusta yhteisestä tilasta vähin äänin häviää tyyppi, herää uteliaisuus, että mihin se oikein on hävinnyt. Mieleen tulee Kasevan hieno kappale ”Me ollaan Penasta huolissamme niin”. Laulun Pena häipyy, mutta onneksi hän lopulta palaa. Kavereita huolestuttaa Penan menetettyä elämänhallintansa.
Niin se on, ettei täällä kukaan ole yksin. Harva pääsee kenenkään huomaamatta katoamaan, etteikö hänen peräänsä kyseltäisi. Erästä lähipiiriin kuulunutta tuttua ei ole näkynyt alkutalven ja kevään aikana, ja hän sentään liikkui. Se huolestuttaa ja herättää uteliaisuutta, kaveri kun oli hahmo, joka kuului monessa ympäristössä kalustoon.
Hänellä oli kerrottavanaan asioita, joista tavallisesti vaietaan tai puhutaan kuiskaten, ellei ehdoin tahdoin asetu naurunalaiseksi. Hän oli nähnyt ufoja, irtaantunut ruumiistaan, seikkaillut rajatiedon selkosilla, löytänyt koivunvarvulla vesisuonen ja haistanut maasäteilyn. Siis mystinen henkilö. Ei hän kuitenkaan ole Kari Peitsamo.
Mutta missä meidän ”Pena” lymyää? Hänen kohtalollaan spekuloidaan, sitä arvioidaan ja siitä esitetään aina vain hurjempia olettamuksia, eivätkä ne aina ole tahdikkaita. Siitä ollaan sataprosenttisen varmoja, ettei hän ainakaan ole lähtenyt etsimään, sanotaan vaikka, lempeä Thaimaahan, ei edes Viroon. Siihen hänelle sinkkuna olisi täysi oikeus. Ei hän kuitenkaan ole sitä tyyppiä, joka matkustelisi.
Päivä päivältä enemmän me ollaan Penasta huolissamme niin
Kyllä siellä se pärjaa, me ollaan Penasta huolissamme vaan
Joku tiesi kaupassa, että Pena on sairastunut – jopa vakavasti. Se ei mitenkään harvinaista ole. Mutta, mutta Pena on mennyt aina terveys etusijalla. Olimme kassajonossa sitä mieltä, että Pena tekisi vastuullisesti, jos viestittäisi, mistä on kysymys. Ei ole eduksi hänen eikä muidenkaan kannalta, että huhumyllyn kierrokset hänen ympärillään kiihtyvät ja jauhavat hänet.
Voi olla, että Penan katoaminen osoittautuu harhaksi, ja hän liikkuu piireissä, joissa harrastetaan uusia asioita. Ja kyllä se ennen pitkää ilmestyy taas katukuvaan, Pena kun on oman tiensä kulkija.
Silloin kevättä kai jo mentiin sanoi palaavansa taas Manseen… sanoi nythän kulkee jo paremmin, tossa on sun kymppis takaisin.
(905.)