Ensi vaikutelma antaa käsityksen tulevasta eli siitä, mitä on odotettavissa, onpa kyse ihmisen tapaamisesta, kirjan aloittamisesta, asunnon tuulikaapista ja vaatenaulakosta ja mistä tahansa uudesta kokemuksesta. Ensi vaikutelmaan panostaminen on jatkoa ajatellen viisasta.
Asiaan. Ei ole yhdentekevää, millaisella äänellä tavattaessa ensimmäiset sanat lausutaan: tylysti, töksäyttäen, jaanaten vai luontevasti ja avoimesti, siis kiinnostusta osoittaen. Katse kertoo paljon, pälyileekö se, tuijottaako kuin sonni uutta porttia vai kiertääkö katse kattoa ja jalkalistoja. On myös muita seikkoja vaikuttaa siihen käsitykseen, joka meistä alkajaisiksi syntyy ja joka myös jää enemmän tai vähemmän vallitsevaksi.
Olen ollut hankkimassa vähäistä tuntumaa siitä, kuinka kansanedustajaehdokasta tuoda esille. Se kokemus on syntynyt oheistuotteena markettien edustalla jaettaessa mainoksia. Siinä tehtävässä on vahvistunut se, että lähtökohta ja ydin on ylläpitää myönteistä ja vakuuttavaa ensi vaikutelmaa. Jos se murenee, joudutaan harhateille.
***
Joskus 70-luvulla eräs tuttava innostui politiikasta siinä määrin, että päätti pyrkiä kansanedustajaksi. Epäilin, että se oli hänen äitinsä haave. Hän kun odotti pojastaan peräti maaherraa, joka siihen aikaan edusti korkeaa statusta. Lupasin olla apuna.
Tehtäväkseni tuli vaalimainosten levittäminen. Niitä oli rullalla Fiat 850:n takapenkillä ja siellä oli myös jämerä nitoja. Siihen aikaan ei niin nuukaa ollut, mihin julisteita niittasi. Jos maitolavan omistaja oli eri linjoilla kuin ehdokas, hän repäisi kylmästi mainoksen pois. Myös sähkötolpat tarjosivat alustan, ja mitä ylemmäksi pylvääseen plakaatin nitoi, sitä kauemmin se siellä pysyi. Jopa kuukausia muistuttaen ehdokkaan yritykseksi jääneestä uravalinnasta. Tuotteesta ei ollut syntynyt vakuuttavaa ensi vaikutelmaa. Minua muistutti pitkään kipeytynyt kämmensyrjä kun olin louskuttanut nitojaa liiankin voimallisesti.
Viitisenkymmentä vuotta myöhemmin liikuin kansaedustajaehdokkaan vuokraaman pakettiauton ohjaamossa äänestäjien luokse. Ehdokas oli jostakin syystä profiloitunut perunoilla, joita hän jakoi halukkaille viiden kilon pusseissa. Johtuiko se perunan sopeutumiskyvystä, joka muistuttaa ihmistä, ja ei kai se muuten Andeilta olisi päätynyt meille ja kaikkialle maailman ruokapöytiin.
Peruna – mahtoiko se olla juuri se kuuma peruna – ei avannut uraa kansanedustajaksi.
***
Nyt olen kolmannen kerran ehdokkaan apuna. Muutama kannustava kampanjareissu on tehty maakuntaan. Toreilla ja turuilla olen johdattellut ihmisiä ehdokkaan puheille, mutta visaisia kysymyksiä on esitetty minullekin ja olen saanut selittää ehdokkaan puolueen gallupsuosiota ja puolueen tekemisiä. Olen tarjonnut vastaukseksi sitä, etteivät gallupit äänestä eikä yhtäkään ääntä ole vielä annettu. Muistutan myös parantuneesta työllisyydestä.
Saa nähdä, millaiseksi kenttätyö muuttuu kun hallitus otti ja erosi ja jatkaa toimitusministeristönä. Sillä ei merkitystä taida olla. Ehdokkaasta syntynyt ensi vaikutelma on sitä luokkaa, että se on vain vahvistunut ja lujittunut, joten samaa rataa jatketaan.
No, vaalit ovat viiden viikon kuluttua ja toimitusministeristö hoitaa asioita eikä kansa huomaa mitään edes tapahtuneen. Ei edes mitään dramaattista. Toki sellaisena olisi voinut pitää opposition valuttamia krotiilin kyyneleitä kun maassa ei ole poliittista hallitusta, jota oppositio vielä jokin aika sitten yritti välikysymyksillä kaataa!
Kevät ja vaalit lähestyvät, lumet sulavat ja pian muuttolinnutkin ovat täällä. Ja maassa uusi hallitus.
(902.)