Syntyi pieni, sanoisinko semanttinen, probleema: voiko eläkeläinen lomailla?
Loma arkimerkityksessä käsitetään irrottautumisena päivä- eli työrytmistä eikä silloin tehdä ainakaan mitään, mikä liittyy toimeentuloon. Loma tarjoaa työtä paiskineelle mahdollisuuden palautua.
Miten on eläkeläisen laita? Tarvitseeko hän palautumista? Väitän, että hyvä hänenkin on irrottautua arjesta. Eläkeläiset ovat lomailun ammattilaisia ja huomattava osa matkailumarkkinoiden käyttäjiä ja maksajia. Kun me täällä helteisessä Thaimaassa huollamme omaa hyvinvointiamme, tuemme samalla täkäläistä kansantuloa. Näin toimii globaali maailma ja miljoonat matkailevat eläkeläiset, joilla on aikaa ja tunnetusti aika on rahaa.
Lomaileminen ei ole kenenkään yksin- eikä etuoikeus. Eivätkä lomamatkat ole vain herrojen huvia, heidän kun on epäilty reissaavan toisten kustannuksella. Lomailusta ja matkailusta on tullut tasa-arvoista, eikä ketään siihen pakoteta. On tultu pitkä taival keihäsmatkoista näihin päiviin, jolloin meillekin odotetaan turisteja Kiinasta, jossa entistä useampi on vaurastunut ja haluaa lähteä katselemaan maailmaa.
Lomailu ja vapaa-ajanmatkailu käsitetään yhdeksi ja samaksi toiminnaksi eli matkailuteollisuudeksi. Se tarjoaa työpaikkoja, investointeja ja tuottoja – niin ja elämyksiä. Ei ole yhtään väliä, jos eläkeläinen on lopputuotteen käyttäjänä maksaja, on hän myös hyötyjä.
Matkailun jättämästä hiilijalanjäljestä pidetään suurta ääntä. Pahinta on lentäminen, ja malliesimerkkinä on lomalento Thaimaahan. Matkustava kuluttajaraukka pannaan puun ja kuoren väliin, eikä se ole häävi paikka, semminkin kun asioilla on myös hyviä puolia. Matkustaminen avartaa, se opettaa ja jo lyhyenkin matkan aikana huomataan, ettei tämä maailma ole kenenkään oma, täällä pitää olla toisten kanssa ja jakaa yhteistä tilaa.
Reissumme ensimmäinen päivä Patongissa päättyi siihen kun seurasimme hotellin aulassa veljeskansa unkarilaisten vauhdikasta ja taitavaa tanssia. Tahdit antoi syntikan soittaja ja laulajatar. Kun tuli tilaisuus kertoa, että olemme Suomesta ja kotikaupunkimme ystävyyskaupunki Unkarissa on Sopron, tunsimme suomalais-ugrilaista sukulaisuutta täällä kaukana. Joku unkarilaisista, magyareista, osasi jonkin sanan suomea.
Sopron oli 1980-luvun lopulla merkittävä kaupunki kun Itä-Saksassa alkoivat puhaltaa vapaammat tuulet ja ihmiset halusivat länteen. Sopronissa ei heitä pidätelty, vaan sieltä tarjottiin vapaa pääsy raja-aitaan leikatun aukon kautta Itävaltaan.
(887.)