Kävin pitkästä aikaa uimassa. Ajattelin näet hyödyntää lumista tammikuuta hiihtoon ja jättää uimisen vähemmälle. Niin se ei aivan ole mennyt: liukastuin kotipihassa, kuten olen kertonut, sen verran kohtalokkaasti, etten ole tohtinut täysipainoisesti hiihtää. Toisaalta paukkupakkasetkin ovat rajoittaneet hiihtoa ja myräkät tukkineet ladut.
Maanantaina kun kylki ja rintalihas tuntuivat saaneen tarpeeksi lepoa, päätin käydä uimassa – kolme kilometriä tietysti. Täysipainoisen kuntouinnin ajattelin aloittaa helmikuussa Thaimaan Patongin lämmössä. Kokemukset sieltä kahdelta edelliseltä joululta hotellin uima-altaasta ovat olleet kannustavia, joten kahdeksi viikoksi sinne. Hotellikompleksin yksi allas on sopivasti 50 metriä pitkä, tarpeeksi syvä ja se on lähes kokonaan omassa käytössäni ennen kuin auringonpalvojat aloittavat sen äärellä itsensä paahtamisen ja altaassa pulikoimisen.
Väljältä näytti puoliltapäivin Seinäjoen uimahallin allas. Joka kerta siellä kuitenkin tapaa tuttuja. Nytkin muuan kertoi olleensa pallolaajennusoperaatiossa, ja se oli loppujen lopuksi ollut aika pieni toimenpide. Jostakin siihen ilmestyi tyyppi, joka sanoi, että toista se oli kun rälläkällä vedettiin tästä auki ja näyttää rintaansa, jossa arpi muistuttaa vetoketjua. Tuumaan, että näin meistä pidetään huolta, mutta vaatii se meiltäkin huolenpitoa itsestämme. Ja siihen uinti ja kuntosali tarjoavat oivallista huoltoa.
Uituani reilun kilometrin kylki alkaa vihoitella ja varsinkin käännökset juilivat kun rytkäytän itseni vauhtiin. Uin kuitenkin loppuun ja lähden altaasta pesuhuoneen kautta pukeutumistiloihin. Kuinka ollakaan pukuhuoneen samoille kulmille tulee muuan vanha työkaveri, ahkera uija hänkin. Kertaamme oman terveystilanteemme ja vielä ennen kuin erkaannumme muistamme kahta tuttua, toisen tunsin muutenkin kuin nimeltä, päässeen – juhlallisesti sanoen – elämän virtansa päätökseen. Arkisesti toteamme, ettemme enää ole nuoria, mutta näillä mennään.
Iltapäivän ja illan kuluessa tunsin, että nyt pitää levätä ja levittää kehon raihnaantuneisiin osiin linimenttiä vai mitä geeliä se on. Uskon, että Thaimaassa 30 Celsiuksen asteen lämpö hoitaa lopun.
* * *
Vedestä ja Thaimaasta puheen ollen pitää mainita Areenasta katsomani sukeltaja Mikko Paasista kertova dokumentti, joka sai unohtamaan omat kivut. Taannoinen luolasukellus ja nuorten futisjoukkueen pelastaminen Thai Luangassa oli melkoinen teko. Peräti uroteko. Ohjelma kannattaa katsoa tänään illalla, ja sen jälkeen voi ainakin hetken tuntea, että maailmassa on paljon hyvää.
(885.)