Tänään torstaina (24.1.) huomasin aamulenkillä vähän jälkeen kahdeksan, että päivä alkaa silmin nähden pidetä. Koira puolestaan huomasi Väiskin hiihtävän kentän toisella laidalla, ja suksi näkyi luistavan huolimatta viidentoista asteen pakkasesta. Nihkeäksi kelin määritteli luistavalla tyylillä hiihtävä Väiski. No väliäkö sillä, kun mies on näillä lumilla hiihtänyt jo kuussattaakymmenen kilometriä. Puhheenparresta saattoi kuulla, että mies on Järviseudulta. Sinne näet on joskus 1500-luvulla ulottunut asutuksen savolainen kiila ja jättänyt puhheeseen jäläkensä.
Koira tuli lenkitettyä ja Väiskin kanssa vaihdettua kuulumiset. Se jäi mieleeni, kun hän sanoi, että pitää sen verran säätää vauhtia, ettei aivan tule hiki. Sen jälkeen kun saattaa tulla vilu.
Jätin koiran kotiin ja lähdin kävelemään kohti Y-taloa ja laboratoriota antaakseni verinäytteen. Ajan olin netissä varannut kello 9.35:ksi ja 2,6 kilometrin matkaan varasin aikaa 30 minuuttia. Y-talon alakerrassa on automaatti, joka lukee Kela-kortin viivakoodin ja kehottaa menemään toiseen kerrokseen ja ilmoittautumaan ja ruveta odottamaan omaa vuoroaan. Odotustilassa oli aika paljon ihmisiä. Homma toimi sujuvasti ja kun näytölle ilmestyi numero, niin aina joku riensi määrättyyn näytteenottohuoneeseen ja palasi sieltä hetken kuluttua kyynärtaivettaan hihan läpi painaen. Muutaman tunnin kuluttua laboratoriotulos ilmestyy puhelimeen. Kaikki on kohdallaan ja seuraavan kerran laboratoriokäynti on maaliskuun seitsemäntenä. Silloin kevät on saanut niskaotteen talvesta.
Paluumatkan tein hieman mutkitellen ja pidemmästi kuin menomatkan. Oletin ainakin silloin näkeväni erään aamulenkkeilijän, joka on vuosikausia hölkännyt näissä maisemissa. En vain nyt sattunut näkemään, ja päivemmällä muuan tuttava tiesi, että kyseinen juoksu-urheilija on joutunut lähes kokonaan luopumaan lenkkeilystä. On kai tullut sydänvaivoja ja olisi jouduttu tekemään peräti pallolaajennus. Sellainen hieman hillitsee menohaluja. Kyseessä ei kuitenkaan ole puheenjohtaja Antti Rinne.
Tuttava huomautti vielä, ettei jatkuva rehkiminen taida pelkästään olla hyväksi. Ihminen kun ei ole kone, eikä varsinkaan sydän.
Loppusuoralla pitkin Koulukatua huomaan erään parvekkeen seinässä tuollaisen linnun kuvan, jota sanotaan muraaliksi. Mukava huomata, että jotkut haluavat tuottaa meille yhteistä esteettistä nautintoa.
(884.)