Ajattelin – ajatteleminen on niin köyhän, tyhmän ja syrjäytyneen kuin vauraan, viisaan ja sosiaalisen keino pitää itseään aktiivisena. Kun kerran olen Tampereella ajattelen käydä katsomassa Tampereen keskeistä, ellei peräti keskeisintä paikkaa eli Hämeensiltaa ja sen nykyistä kuntoa. Lehtitietojen mukaan se on perusteellisen remontin kourissa. Näen jo kaukaa, kuinka liikenne sumppuuntuu sillan paikkeilla ja jään Nyssestä hyvissä ajoin pois.
Kävelen Koskipuiston rantaan ja ihailen kansallismaisemaa ja sen punatiilisiä teollisuusrakennuksia. Koski ei pauhaa saamatta rauhaa niin kuin A. Aimo laulaa. Maisema tekee aina vaikutuksen, niin nytkin: tyyni suvanto, värikkäitä kukkia ja vehreä puisto penkkeineen. Saatoin olla niillä main, jossa Lauri Viidan isä ja äiti Alfhild-runossa viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa morsiusparina Tampereen puistoissa – ostaen kahvit ja pullat kai jos sattuu olemaan perjantai.
Soitan Coxaan, joka edustaa tamperelaista tekonivelkirurgian huippuosaamista. Vaimolleni on aamun aikana asennettu uusi lonkkanivel. Hoitaja sanoo rouvan voivan hyvin ja olevan vielä valvomossa ja sanoo antavansa puhelimen hänelle. Vaihdamme kuulumisia ja sanon, että hyppään Nysseen ja tulen sinne.
Sillä aikaa kun olen päässyt Coxaan ja juon kahvia potilaskahviossa on vaimo siirretty osastolle, ja pian hän soittaakin. Lupaan tulla hänen huoneeseensa. Vielä siinä juttelen parin kainalosauvoilla liikkuvan henkilön kanssa, joille on asennettu lonkkanivel. Ovat varaosiinsa tyytyväisiä. Vaimo ilahtuu kuten aina tavatessamme. Aikainen herätys ja leikkauksen aiheuttama jännitys väsyttävät häntä, vaikka operaatio kesti vain reilun tunnin. Hän pystyy jo nostamaan leikattua koipeaan ja pian tulee hoitaja, jonka kanssa hän tekee pienen kävelylenkin.
Pohdimme, kuinka ennen on vain pitänyt kärsiä nivelten kulumisesta aiheutuvaa kipua ja rajoittaa liikkumista; on vain pitänyt sinnitellä ontuen ja vältellä tiettyjä liikkeitä ja asentoja. Helpotusta on tuonut Hota ja joillekin viina. Ja kun nivelet ovat kuluneet käyttökelvottomiksi, sitten vain on pitänyt asettua sängyn pohjalle ja virua siellä.
***
Katselin junassa kotimatkalla Yle.fi-uutisista filmiä, kuinka Genovassa moottoritien silta sortui ja alle jäi useita autoja joiden mukana rusentui kymmeniä ihmisiä. Siitäkään ei ole kauan kun Bolognassa Italiassa nestekaasua kuljettanut kuorma-auto roihahti kolarin seurauksena valtavaksi tulimereksi, joka nieli pätkän moottoritietä. Siinä onnettomuudessa kuoli vain kaksi, mutta loukkaantui vaikka kuinka monta. Meillä tällaista ei saa tapahtua. Sillat ja muu infrastruktuuri pitää pitää kunnossa aivan kuin ihmiskehon nivelet.
Erinomaista, että Hämeensilta remontoidaan viimeisen päälle kivi kiveltä. Sillalla kun pian kulkevat autojen lisäksi raitsikat. Kiskoja jo asennetaan.
(844.)