Tartun pyörää sarvista ja talutan sen varastosta ulos. Koeajon jälkeen totean renkaiden ilmanpaineen vähäiseksi. Ajan Törnävälle Koskelan Esan liikkeeseen, Esa täyttää etu- ja takarenkaan ja kehottaa ajelemaan varovasti. Niin, kevään ensimmäinen pyörälenkki talven jälkeen vaatii hivenen totuttelua ja lukkopolkimien hallintaa.
Aurinkoinen päivä lämmittää, tie on kuiva ja puhdas eikä liikennettäkään tunnu olevan kovin runsaasti. Ajelen kohti Peräseinäjokea, mihin sain idean äskettäin ilmestyneestä Satu Vasantolan kirjasta ”En palaa takaisin koskaan, luulen”. Otsikon kaksijakoisuus herättää uteliaisuutta. Romaani sijoittuu Peräseinäjoelle, missä kirjailija on asunut lapsena lyhyen aikaa.
Jo tässä vaiheessa päästyäni kirjaa noin puoliväliin vaikuttaa sen lause tehokkaalta. Kerronta on sujuvaa, mutkatonta ja siis helposti luettavaa. Kirjassa mainitaan lukuisia tuttuja paikan nimiä. Siis kohti Peräseinäjokea ja kohta ohitan kaksi maamerkkiä Sovintolan nuorisoseurantalon ja sahan, jonka seinään on sitten viime vuoden ilmestynyt sinisellä ja punaisella kirjoitettu Viitala Forest.
Lähden kiertoliittymästä vasemmalle Kalajärven matkailukeskukseen. Karavaanarialueella on hiljaista, sesonki on vasta alkamassa. Ravintolassakin on vain kahdessa pöydässä asiakkaita. Juon munkkikahvin.
Matkaa olen taittanut 31 kilometriä. Päätän jatkaa valtatie19:lle, jonne on noin 20 kilometriä ja sitä pitkin kotiin 30 kilometriä. Tuttu reitti. Valtatielle päästyäni edessä on pitkä ja loiva alamäki, joka päättyy Luopajärven laajalle tulva-alueelle. Vesi on vielä muutama päivä sitten katkaissut valtatien, enää siitä ei ole liikenteelle muuta haittaa, kuin mitä autoista seurataan tulvajärvessä viihtyviä joutsenia.
Ihmettelen mitä kumman paperisilppua tai ne ovat jonkin lehden sivuja, joita on huomattavan paljon tien ohessa. Olisivatko kyläläiset suivaantuneet maakuntalehtensä Ilkan tabloid-uudistuksesta ja viskoneet lehtinippuja pitkin peltoja. Suuttumusta on voinut nostattaa sekin, että joidenkin hiihto– tai pilkkikilpailujen tulosluettelot on julkaistu typistettyinä. Se on oiva syy purkaa tuohtumusta, jota voi lisätä vielä uhkauksella, että täällä moni aikoo lopettaa lehtensä tilauksen.
No, lehtiroska ja sen synty jää arvoitukseksi. Kun silmäni tavoittaa pitkin tienvartta heitettyjä juomatölkkejä, joista kauppa maksaa palautusta 15 senttiä eli sentin enemmän kuin Ilkka maksaa osakkeelta osinkoa. Hieman harmittaa kun joudun jättämään tölkit pientareelle, sillä Ilkan osingon maksu tapahtuu maanantaina. Minulle sieltä tulee 280 euroa verolla ja pankin säilytymaksulla vähennettynä. Saadakseni saman summan verottomana minun pitäisi palauttaa 1866 tölkkiä. Se edellyttäisi viittä tölkkiä vuoden jokaisena päivänä. Ei ihan mahdoton urakka, jo tänään olisin päässyt kohtalaiseen alkuun.
Pääasia minulle kuitenkin oli kevään pyöräilykauden avaus. Matkaa kertyi 80 kilometriä.
(806.)