Jokin aika sitten nostin kuiville vettä vyöryvästä Pajuluomasta sillan alle juuttuneen ison, sinisen jumppapallon. Ajattelin heti, ettei se kauan siinä saa olla kun joku potkaisee sen takaisin luomaan. Seuraavana päivä sitä ei enää näkynyt.
Tänään lauantaina totesin, että Pajuluoman vedet eivät enää ryöpynneet samalla voimalla kuin viikolla. Näky oli rauhallinen, ja kun ruskea vesi vielä palautuu alkuperäiseen väriinsä, näyttää pieni joki siistiltä. Suuntasin aamulenkin joen vartta kaupunkiin päin, näin aamulenkkeihin tulee vaihtelua ja Capu saa haisteltavakseen uusia tuoksuja. Muutaman sadan metrin jälkeen saatoin havaita jokivarren puihin ilmestyneen useita linnunpönttöjä. Ne olivat nätin näköisiä tuoreesta puusta tehtyjä. Lippamainen katto oli tumma ja lentoaukkoa reunusti metallilevy estämässä oravia tunkeutumasta pönttöön. Joidenkin pönttöjen ripustus arvelutti kun ne olivat kovin matalalla ja aivan puistokäytävän lähellä.
Lintuja on helppo seurata puistonpenkiltä ja tutustua pönttöjen asukkaisiin ja niiden puuhiin. Ja linnut löytävät penkin liepeiltä jäätelötötterön tähteitä. Taidan suunnata lenkkini entistä useammin tänne ”pönttöistetyn” puiston suuntaan, siellä nimittäin alkaa pian tapahtua.
Kierrokseni pituus 21. huhtikuuta oli hieman yli kaksi kilometriä, ja lintupönttöjen lisäksi toinen kevään merkki oli löytämäni kaksi virheetöntä oluttölkkiä, yksi Koskenkorvan muovinen taskumatti sekä murjottu Coca-Cola-tölkki, ei kuitenkaan niin pahasti, ettenkö oikomisen jälkeen saa siitä palautuskelpoisen.
Jonkin aikaa olen kiinnittänyt kävelylenkeillä huomiota sinne tänne hylättyihin pyöreän litteisiin rasioihin. Niitä tuntuu ilmestyvän päivä päivältä aina vain enemmän. Ne ovat nuuskarasioita, joita näissä maisemissa ei pitäisi näkyä, ei edes tyhjiä. Nuuska on meillä kielletty tupakkatuote. Mutta kovasti valkoisia askeja lojuu joka puolella.
Poimin yhden, jonka kannessa lukee pakkoruotsiksi varoitus ”denna tobaksvara skadar hälsan och är beroendeframkallande” ja lisäksi mainittiin, että tuote on parasta ennen 2019 01.05. Maksimilämpö on +8C°. Siis ruotsalaista alkuperää ja täyttä myrkkyä, joka aiheuttaa riipuuvuutta.
Luulin jo nuuskan menneen menojaan, mutta jostain syystä sitä yhä tungetaan ylähuulen alle. Ammoin nuuskarasia toimi paremmissa eli säätyläispiireissä Rolexin edeltäjänä, siis ylellisyysesineenä. Niitä oli posliinisia, emalisia, hopeisia ja peräti kullasta valmistettuja ja joiden näyttävyyttä korostettiin maalauksilla ja kaiverruksilla. Rahvaan oli tyytyminen vaatimattomampiin, usein ne saattoivat olla valmistettu tuohesta.
Jos kuitenkin nuuskasta ja sen ”nauttimisesta” pitää jotain mainita, riittäköön se, että siitä on johdettu kyseenalaisen merkityksen sisältävä teonsana ”nuuskia”. Verbiin liittyy vahva, ikävä sivumerkitys, ellei tekijä ole koira, jolle nuuskiminen on myötäsyntyistä.
(805.)