Kuukausi: huhtikuu 2019

Pyöräillessäni aamulla rautatieasemalle ajattelin, että riittääkö t- paita varustukseksi päivän reissulle Tampereelle. Kotimaisemissa se tuntui riittävältä, kun asemalle mennessäni jäin rupattelemaan erään tuttavan kanssa.. Juna tuli ja lähti ajallaan ja saapui vauhdikkaasti viillettäen läpi keväisten maisemien aikataulun mukaisesti Tampereelle.

Parkanon jälkeen järven lahdet ja lammet olivat heittäneet suurimmaksi osaksi jääpeitteensä. Vesi oli noussut ja huuhtoi rantalaitureita. Mökit odottivat kevään ensi vierailuja ja talven jälkeisiä kuntotarkastuksia. Siitä alkaa mökkikausi.

Tampereen rautatieasemalta kiirehdin Hämeenkadun varteen bussipysäkille. Katuun on upotettu jo pitkästi raitiotien kiskoja, mutta työtä näyttää piisaavan, joten liikenne joutuu puikkelehtimaan ja mutkittelemaan poikkeusreittejä kohti Kalevaa, jossa ystävällinen kuski jättää minut Sammonkadun sillä pysäkillä, jolta on lyhyt matka Tampereen uintikeskukseen. Nykäisen ovea, halli on kiinni. Penkillä istuva mies sanoo: closed, thursdays open at one. Näen kyltistä, että myös tiistaina halli avataan yhdeltä. Odotellessani haen K-Marketista juomatölkin ja suklaapatukan.

Kulutan aikaa ja huomaan, että viereinen puisto on Kiovan puisto, jonka reunalla on lasten liikennepuisto. Kevään edetessä ja ympäristön alkaessa vihertää vetää Tampereen uintikeskus maauimaloineen tuhansittain väkeä. Nyt se on vielä kiinni, mutta portit avataan vapulta.

Uimahallissa on hiljaista kun kello 13.06 hyppään nopeille kuntouimareille varatulle radalle. Vähitellen radalle tulee muitakin uimareita, mutta 50 metrin matkalla ei synny tungosta. Päämääräni on kolme kilometriä kuten tavallisesti. Rataa kanssani jakaneet uimarit poistuvat yksi toisensa jälkeen ja lopulta kroolaan yksikseni. Silloin kun uidaan, niin ei siinä kaverista ole kuin kilpakumppaniksi, ellei sitten häntä täydy pitää siltä varalta silmällä, ettei uimataito riitä. Niitäkin on. 

Uintikeskuksen yhdessä nurkassa on iso digikello, josta on kätevä uidessa seurata ajankulua. Piti näet ehtiä ortopedin vastaanotolle tekonivelsairaala Coxaan, tosin vain kilometrin päähän. Siksi rivakasti kuitenkin kauhoin, ettei kiirettä tullut. Ehdin vielä pukuhuoneessa kuunnella, kuinka muuan tyyppi neuvoi isoon ääneen tyylipuhtaalla mansella ”uppotukin” valmistuksen. Annetaan täyden viskisnapsilasin vajota oluttuoppiin. ”Viskin voi korvata jegulla”, hän lisäsi tarkoittaen Jägermeisteria. Siinä kova juoma!

Ehdin hyvin vastaanotolle, vaikka jouduin polveni takia hidastelemaan ja kiertämään Tampereen yliopistosairaalan ikuiselta tuntuvaa rakennustyömaata.

”Näyttää siltä, että me sovimme leikkauspäivän”,  ortopedi sanoo katseltuaan hetken röntgenkuvia ja nähtyään kuluneen polveni. Hän ehdottaa keskiviikkoa 19.6. juhannuviikolla. Sanoin sen sopivan. 

Juhannus on mitä otollisin aika aloittaa toipuminen, kun luontokin on parahiksi ehtinyt suurimpaan täydellisyyteen. Lyhythihaisella tarkeni tehdä reissun.

(913.)

Siitä on kovasti näyttöä, että kansan käsi on karttuisa. Kun johonkin yhteiseen hyvään tarvitaan rahaa, syntyy pienistä puroista iso kymi. Samassa yhteydessä muistetaan huomauttaa, että köyhä antaa vähästään, rikas ei paljostakaan. Se puhe tehoaa köyhään.

Mutta ei se ihan näin taida mennä.

Tulipalon pahasti vaurioittaman Notre Damen korjaus on saanut Ranskan superäveriäät avokätisiksi. Viikko tulipalosta ja korjaukseen on jo tulvinut lähes miljardi euroa kahisevaa. Eikä se ole norunut mistään puropahasista.

Bernard Arnault, ylellisyystuotekonserni LVMH:n johtaja, lupasi liekkien vielä nuollessa Katedraalia lahjoittaa 200 miljoonaa euroa. Yritysryhmän tuotteita ovat Moët, Hennessy ja Louis Vuitton. Arnaultin perhe ilmoitti haluavansa osoittaa tällaisen kansallisen tragedian hetkellä solidaarisuuttaan. Siitä ei tosin ole kauan kun Arnault ilmoitti kimpaannuttuaan Ranskan verotukseen muuttavansa Belgiaan ja jättävänsä Ranskan kansalaisuuden.

Toinen upporikas Pinaultin perhe lahjoitti 100 miljoonaa euroa jälleenrakentamiseen. François-Henri Pinault tunnetaan Keringin luksustuotekonsernin pomona. Sen merkkejä ovat mm. Gucci ja Yves Saint Laurent.

Miljardööriperhe Bettencourt-Meyers ja kosmetiikkajätti L’Oreal lahjoittavat  200 miljoonaa. Suurin ranskalainen öljy- ja kaasukonserni Total tukee 100 miljoonalla eurolla.

Apua valuu ympäri Eurooppaa ja maailmaa, joten näyttää hyvinkin siltä, että Pariisissa on entistä upeampi Notre Dame kun kaupungissa pidetään olympialaiset 2024.

Lieneekö aika unohtaa puhe köyhästä kirkonrotasta, ainakin remonttia odottavassa Notre Damessa. Siellä rotta järsii seteleitä, tuoksuu laventelilta ja juo skumpaa.

(912.)

Polkupyörätohtori ja hänen poikansa Olli, siinä verraton pari. Heidän liike on tuossa Törnävällä Vapaudentien – vai onko se jo Törnäväntietä – varressa. Hain sieltä kiirastorstaina toisenkin huolletun polkupyöräni, molemmat ovat näitä kippurasarvisia. Niillä sotken kesän aikana satoja kilometrejä.

Yksi testin paikka on simpsiölle nouseminen ja sieltä lasketteleminen luottaen kuin kirveen silmään, että Koskela on huoltanut vaihteet ja jarrut, kiristänyt ruuvit, tarkistanut ilmanpaineet jne. Käväisen suvella ainakin kerran Vaasassa rattaiden pyöriessä tasaisesti.

Näin keväällä, nyt tosin kevät rynnii vähän etuajassa, oli mukava poiketa Elitebikeen eli Seinäjoen Polkupyörään ja iskeä tarinaa itse Koskelan kanssa, kun Olli takahuoneessa kiristää ruuveja, tutkii miksi takapyörässä on klappia eikä ilma pysy eturenkaassa. Siinä ohimennen poika myy valkoisen sähkötoimisen polkupyörän.

Sanon, että sähköpyörä on melkoinen trendi Keski-Euroopassa. Ei siksi, että sillä voi lintsata ja olla polkevinaan. Kyse kun ei ole poljettavasta mopedista. Sanon vielä Koskelalle, että kun tuosta aamusella väkeä lappaa Björkenheimin sillan kautta keskussairaalaan töihin, helpottaisi sähköpyörä heidän loppumatkan pinnistystä Hanneksenrinteelle, eikä tarvitsisi hikisenä puuskuttaa aamumiitinkiin. Työmatkapyöräily voi olla nautinto eikä mikään kuntotesti.

Poistun takaovesta kantaen hyvin huollettua, kevyttä, seitsenkiloista Quartziani. Pyörätohtori salli joitakin vuosia sitten minun käyttää mennen ja tullen takaovea, vaikka kyltti kehotta asiakkaita käyttämään pääovea. Olen otettu tästä ”etuoikeudesta”, vaikka se ei minulle tuota mitään lisäarvoa.

Ajellessani kotiin kokeilen jarruja ja raksuttelen vaihteita ja ne toimivat kuin ajatus. Minulla syntyy vaikutelma, että pyörätohtorin harkittu ja hitaasti etenevä lause muistuttaa jotenkin Hemingwayn tyylipuhdasta lausetta. Taitaa johtua siitä, että olen viime aikoina lueskellut Hemingwayn novelleja.

(911)

Takkiin tuli. Arvaa, harmittaako?

Suomen naisten MM-finaali jääkiekossa päättyi harmillisesti. Kiekko näet meni kertaalleen jatkoerässä maaliin, mutta maali hylättiin videotarkastuksen jälkeen ja Yhdysvallat otti mestaruuden voittomaalikilpailun jälkeen 2–1. Se on harmittanut presidentti Niinistöä myöten.

Toinen harmituksen aihe oli Keskustan kannatuksen romahtaminen, mikä oli myös epäreilua. mutta politiikkaa ja sen suuntaa voidaan seuraavissa vaaleissa  korjata. Tappiota ei sen enempää kannata pahkuloida, kunhan tunustetaan tosiasiat ja mennään vahvoina seuraaviin vaaleihin. Pulinat pois ja tekemään uutta nousua.

Vaalit olisivat silloin ihanteelliset, vaan eivät demokraattiset, jos kansa ei käyttäytyisi kovin ennustamattomasti ja aiheuttaisi… Jollekin ennustamattomuus tuottaa riemun kiljahduksia, toiselle suuttumuksen ärähdyksiä. 

Koin sunnuntai-iltana niin riemua kuin – jos en aivan suuttumusta – pettymystä kuitenkin kun oma viiteryhmäni ei menestynyt. Suurta iloa sen sijaan tuotti Pasi Kivisaaren 6589 ääntä ja paikka kansanedustajana. Olin mukana hänen kampanjassaan hyvin tiiviisti ja saatoin varmistua päivä päivältä hänen mahdollisuudestaan  mitä lähemmäksi H-hetkeä eli 14.4. tulimme. Kymmenet ihmiset näet raottivat vaalisalaisuuttaan, kun tarjosin heille vaalimateriaalia, että kiitos, olen jo kirjoittaneet vaalilipukkeeseen numeron sataviisi. Ajattelin, etteivät vain koettaisi fiksusti väistää minut ja tarjoukseni, mutta ei niin moni voi sillä tavalla narrata. Sunnuntai-iltana puheet osoittautuivat tosiksi, minkä todisti ääntenlaskenta.

Palaute vaalikentällä oli asiallista, perusteltua ja rakentavaa, mitä nyt jollekin lankesi tilaisuus tyhjentää meikäläiselle, tällaiselle kampanja-avustajalle, mielensä pimennossa muhineita ähkäisyjä. Eräs kohtaaminen jäi mieleeni kun olin poistumassa uimahallin pukeutumistiloista ja ovessa tuli vastaan tyyppi, joka ilmeettömästi tokaisi, että täällä se politiikan puhuja! Huomautin, ettei vihapuheella ja politiikalla ole sijaa siellä, missä harrastetaan liikuntaa, eikä paljon muuallakaaan. Tosin sillä verukkeella joskus evättiin nyrkkeilijä Olli Mäeltä edustustehtävä olympialaisissa. 

Maanantaina aamulla kun riipaisin irti auton takaikkunasta kansanedustajaksi valitun ehdokkaan mainoksen, ajattelin, että näillä tässä nyt mennään seuraavat neljä vuotta. Ja mikä on mennessä, saihan kotikaupunki historiansa ensimmäisen keskustalaisen kansanedustajan. Yhteydet Arkadianmäelle paranevat.

Niin ja – Suomen naisjääkiekkoilijat ottavat seuraavissa MM-kisoissa mestaruuden.

***

Piimävelli tuli tutuksi viime viikolla Lapualla, ja voin sanoa, että siinä vasta ponteva herkku. Samaa mieltä ovat Annukka ja Heikki Pökkä.

(910.)

Numeroissa on tehoa ja taikaa.

Mitä saa aikaan koulutodistuksessa nelonen?

Ikäkin on vain numero eikä tilastossakaan ihminen ole kuin pelkkä numeerinen kuvaus vailla yksilöllisiä piirteitä kokonaisuuden osanen.

Numerosta voi tulla käsite, kuten tuttu 13. Sitä taikauskoiset karttavat ja pitävät erikoisen pahana yhdistelmää, jos perjantai sattuu olemaan kuukauden kolmastoista päivä.

Ainakin yksi numeraali on säilyttänyt hohtonsa, se on 105. Sitä kun  täydentää sanaparilla ”kunnian päivät”, niin sillä määritellään ajanjakso 30.11.1939 – 13.3.1940 eli talvisota. Siis 105 kunnian päivää.

Samaa numeroa on käytetty ainsanana menestyksellä iskelmässä nimeltään Huone numero 105. Tuskin voidaan puhua numerojen maagisista ominaisuuksista, kunhan sointuvat ja menevät kuulijan tajuntaan. Eini, Kikka ja Nisa Soraya ovat aikanaan laulaneet Huone sataviidestä hitin, jota voi luonnehtia soidinmenoksi eli parinmuodostukseen johtavaksi. Siitä ei sen kummempaa numeroa kannata tehdä.

Näissä eduskuntavaaleissa numero 105 on Vaasan vaalipiirissä osunut Pasi Kivisaarelle. Jos on numero hyvä, sitä on myös ehdokas. Olen viime viikkoina kiertänyt hänen matkassaan maakunnan S– ja K-markettien edustoilla jakamassa prosyyreja ja makeisia, ja hyvin ovat tehneet kauppansa. Hyvin ovat ihmiset tulleet juttuun Pasin kanssa.

Maanantaina matkassamme oli mukana toukokuun lopulla pidettävien eurovaalien ehdokas Petra Schulze Steinen, oikeusoppinut Euroopan keskuspankista Frankfurt am Mainista. Lähtöisin Petra on Kauhajoelta, joten hän liikkui tutussa maakunnassa. Ihmisten puhetapa kuulosti kotoisalta, se kun ei ollut pelkkää retoriikkaa, hän tiivisti.

Niinpä hän ei hätkähtänyt, kun kysyi eräältä miehen kärnäkkeeltä, sellaiselta haanpääläiseltä peräkorven ajattelijalta, tämän mielipidettä EU:sta. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: Se on perseestä! (Aus dem Arschloch) Asian käsittely loppui siihen.

Mielipide saattaa kevään edetessä jalostua ennen toukokuun 26. päivää. Olin näkevinäni miehen hymyilevän salaviisaasti kun hän hampparoi markettiin. Se oli hyvä merkki.

***

Kuvassa Ilmajoen työväenliikkeen voimahahmo Toive Tynjälä jututtaa Pasi Kivisaarta, jonka takana Petra Schulze Steinen.

(909.)