Kuukausi: lokakuu 2018

”Ei savua ilman tulta”, huomauttaa tietokirjailija, fil. tri  Helena Ruuska, kun mainitsen sähköpostiviestissä hänelle suvussani kerrottavan, kuinka muuan Kaarle Teodor Turenius olisi toiminut Hugo Simbergin yhtenä apulaisena tämän maalatessa Tampereen tuomiokirkon freskoja. Ajattelin varmistua asiasta ennen kuin jatkan tarinaa.

Ruuskan juuri ilmestyneessä Hugo Simberg. Pirut ja enkelit -teoksessa, WSOY 423 s, ei hänen mukaansa Kaarlea esiinny, mutta kirjailija kehottaa tutustumaan Paula Kivisen kirjaan Tampereen tuomiokirkko (1982). Ja siinä Kaarle mainitaan kahdesti ja onpa hän valokuvassakin.

Kun pääsin marraskuun lopulla käsiksi Helena Ruuskan paksuun kirjaan, löysin yllätyksekseni sivulta 272 maininnan Kaarle Tureniuksesta. Pitää kuitenkin sanoa, että ilman häntäkin kirja on hienoa luettavaa.

Näin Ruuskan näkemys, että tällaisissa pienissä tarinoissa on aina vähintään jonkin verran perää ja usein ne myös jalostuvat todenperäisiksi. Näin tässä Kaarlenkin tapauksessa kävi, ei siis mikään tuulesta tempaistu juttu. Ei savua ilman tulta, eikä noista ajoista ole kuin runsaat 100 vuotta.

Päätin, että kun tulee asiaa Tampereelle, poikkean Lars Sonckin suunnittelemassa graniittitemppelissä ja katselen siellä nöyränä Hugo Simbergin ja hänen avustajiensa maalaamia freskoja. Ehkä viivyn hieman pidempään yhden suomalaisten rakastetuimman taideteoksen äärelle ja ihailen  Haavoittunutta enkeliä. Saatan kokea jonkinlaista haikeutta, sillä niin syvän vaikutuksen se on jättänyt. Saatan siinä tuumata, että tuolla tellingeillä se Kaarle on parhaansa mukaan auttanut taiteilijaa luomaan piruja ja enkeleitä.

***

Maalari Kaarle Turenius syntyi Tampereella 8.10. 1872 ja kuoli 23.10. 1918 eli hän oli jokseenkin Simbergin (1873–1917) ikäinen. Freskot maalattiin heidän ollessa kolmekymppisiä. Kaarlen isä Henric oli syntynyt Tampereella (1835-1877) ja hänen veljensä eli Kaarlen isä Benjamin (1830-1877) oli vuonna 1945 kuolleen isoisäni Fritiofin veli.

Huomaan, ettei minun ole tarvinnut mennä kuin kolme polvea taaksepäin kun Hugo Simberg tulee lähes ulottuville. Vielä huomaan senkin, ettei kukaan voi valita sukuaan eikä välttää paikkaansa jälkeläisten jatkumossa. Tosin Kaarle oli vain isäni serkku.

Kuva on Paula Kivisen kirjasta Tampereen tuomiokirkko ja siinä Kaarle Turenius kiinnittää kartonkeja maalausalustaan.

(863.)

Amerikan-matkan ajaksi täytin kestoloton Jokereineen viideksi viikoksi. Se tuotti kuusi euroa, ja kun koko sijoitus oli 75 euroa, petyin ja kotiin palattuani harkitsin lottoaminen lopettamista. Se päätös piti yhden kierroksen ajan. 

Lauantaina kauppareissulla – leipää, palvilihaa, levitettä ja lohta – Citymarketiin ja huomaan veikkauspisteen edessä markkinoitavan illan Loton jättipottia, peräti 6,5 miljoonaa euroa. En ostanut valmiiksi täytettyä kuponkia, jollaisia kaupiteltiin, mutta sen sijaan otin pari ilmaista karamellia. Kaivoin puhelimeni muistista vakiorivit ja täytin Lotto- ja Jokerikupongin. Viidentoista euron sijoitus, joka siirtyi veikkauskortin välityksellä älylaitteiden muistiin, ja jos tulisi voitto, se menisi suoraan tililleni.

Illalla vartin yli kymmenen oikeat numerot arvottiin Kymppiuutisten päätteeksi. Puolihuolimattomasti merkitsin ne muistiin myöhempää tarkistusta varten. Sen sijaan uutisten pääaihe saudien tappaman maanmiehensä, toimittaja Jamal Khashoggin murhan uusin käänne, jonka mukaan hän olisi menettänyt henkensä Istanbulissa Saudi-Arabian konsulaatissa syntyneessä tappelussa, tuntui jotenkin hätävalheelta. Vielä oudommaksi asian tekee se, ettei Khashoggin ruumista löydy mistään. Perin juurin mystinen tapahtuma, jonka taustalla on itse häjy prinssi.

Ennen nukahtamistani tarkistin kupongit ja bongasin – käyttääkseni tätä lapsellista teonsanaa – kolme oikeaa numeroa, ja kun sen tuottama 6 euroa tuplautui, tietää se 12 euroa. Eikä riemu loppunut siihen, toisessa rivissä oli neljä oikein, jolla tuli 50 euroa. Siis yhteensä 62 euroa 15 euron panoksella. Ei muuta kuin samat rivit vetämään seuraavalla kierroksella. Näin se ahneus iskee.

Meni siinä jonkin aikaa ennen kuin uni tuli. Kyse oli kaikkien aikojen suurimmasta Jokerin tai Loton voitostani. Piti vielä tarkistaa, pääsinkö lähelle päävoittoa, jota ei tällä kertaa kukaan onnistunut saamaan. Parantamisen varaa jäi. 

Meitä neljä oikein voittaneita oli 1064. Meitä tavataan onnitella pienempiä voittoja saaneina. Suomeen syntyminen on… niin on se ainakin neljä oikein Jokerissa.

(862.)

Amerikan-reissu on kotiinpaluuta vaille taputeltu. Kuinka ollakaan lähtöpäivää eli 8. lokakuuta vietetään näissä maisemissa Kolumbuksen-päivää eli jonkinlaista vapaapäivää. Olisiko se ollut syy, etten enää saanut New Londonin juna-asemalla tikettiä aikomaani Bostonin-junaan, kun sen kaikki 400 paikkaa oli myyty. Mutta palvelualtis lipunmyyjä sanoi, että tule puolentunnin päästä kyselemään, olisiko joku jäänyt tulematta siihen junaan. Ja niin siinä kävi, että pääsin junaan, joka tosiaan oli täynnä. Reilun kahden tunnin junamatka ei halpaa lystiä ollut, 79 taalaa. Se on yli kaksinkertainen hinta verrattuna Seinäjoelta Helsinkiin. Ajelevat täällä enimmäkseen leveillä teillä omilla, mutta ei enää kovin leveillä autoillaan.

Se täytyy sanoa, että konduktööri, tuhti tummaihoinen mies, piti matkustajat valppaina ja huumoria yllä. Hän auttoi asemille saavuttaessa pois jäävien matkustajien kapsäkkejä ja muistutti minulle hyvissä ajoin että pian saavumme Bostonin eteläiselle asemalle ja mistä sieltä lähtee lentokenttäbussi.

Amerikkalaiseen tapaan Loganin lentokenttä on iso, laaja ja siis ensikertalaiselle haastava. Paikat ovat kuitenkin selkeästi viitoitetut, ja helposti löysin terminaali E:n ja turvatarkastuksen jälkeen oikean portin. 

Tuosta herra Kolumbuksesta (1451–1506) pitää sanoa vielä se, että Amerikkaan hän ei aikonut, vaan rantautui sinne Intian sijasta. Ei hän Amerikkaa löytänyt, sillä täällä olivat jo intiaanit eikä hän edes tainnut olla ensimmäinen eurooppalainen uudella mantereella. Viikingeille kuuluu se kunnia. Mutta saavatpahan jenkit Kolumbuksesta hyvän tarinan ja syyn yhteen juhlapäivään. Tämä tiettävästi on hänen kuolinpäivänsä.

Voin sanoa, että saavutin matkalle asetetut tavoitteet, mitä ne nyt sitten olivatkaan. Täkäläinen lehdistö ja naiset ahdistelivat Trumpia, mutta hyvin hän vei päätökseen nimityksen korkeimman oikeuden tuomarista, jota ns. Puhtaat pulmuset soimasivat teinivuosien kolttosista. The New York Times paljasti, että Trumpin rahamiehen maine on hänen isänsä ansiota, jonka ennakkoperinnöillä poika oli jo 8-vuotiaana miljonääri. Se on vähän sama, kuin että ”isä teki pojan, Tiklas hartiat”. Miljonääri on miljonääri, vaikka voissa paistaisi.

Kun tiistai-iltana astun Icelandairin koneesta Suomen kamaralle ja iltapäivällä  junasta Seinäjoen asemalle, voin todeta, että Amerikan- matkassa parasta on kotimatka. Ja sekin vielä, että kotopuolessa pitäisi olla lähes kesäkelit. Ei muuta kuin pyörä varastosta ja lenkille.

Kuva on vauraasta Mysticin kaupungista ja sen keskustan nostosillasta, jota juuri aletaan nostaan. Melkoisia möyryjä nuo betoniset painot.

(861.)

Rauhan Nobelin saavat kongolainen lääkäri Denis Mukwege, 63, ja ihmisoikeusaktivisti Nadia Murad, 25. Hän on 17. rauhanpalkinnon saanut nainen ja toiseksi nuorin. Jossakin jo on mainittu, että palkinto menee vuosiin oikeaan kohteeseen.

Mukwegen ja Muradin tarinat todistavat, että ihminen jos mikä on oikea paskiainen, ja varsinaiseksi perkeleeksi hän muuttuu sotiessaan. Molemmat palkitut ovat kokeneet sodan raaimman puolen, ja tuskin sodalla muuta puolta onkaan kuin raaka ja julma.

Palkitut ponnistelevat lopettaakseen seksuaalisen väkivallan sotien ja konfliktien aseena.

Mukawege, gynekologi ja kirurgi, on hoitanut kauan tuhansia raiskattuja ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi joutuneita naisia ja tyttöjä Kongon Demokraattisessa Tasavallassa. Hän on joutunut pakenemaan tappouhkauksia Ranskaan, mutta palannut melko pian takaisin kotimaahansa.

Murad on jesidi Pohjois-Irakin Sinjarin Kojon kylästä. ISIS sieppasi hänet 3. elokuuta 2014 ja surmasi samana päivänä yhteisössä 5000 ihmistä ja eristi eloon jääneitä perheistään seitsemän kuukauden ajan. ”Muradin äiti ja kuusi hänen veljeään teloitettiin. Minä ja muut naimattomat naiset jouduimme seksiorjiksi”, hän kertoo BBC Newsin jutussa. Orjuudesta hän pääsi pakenemaan kolmen kuukauden kuluttua.

Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaita oli 331, mikä on enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Henkilöitä heistä oli 216 ja järjestöjä 115. Ehdokkaiden nimet voidaan  julkaista 50 vuoden kuluttua.

Yhtenä kandidaattina rauhanpalkinnon saajaksi pidettiin liittokansleri Angela Merkeliä. Heti kun hän sai tiedon Nadia Muradin palkitsemisesta, onnitteli hän tätä vilpittömästi ja muisteli tapaamistaan hänen kanssaan. Murad muutti 2015 Saksaan maan hallituksen pakolaisohjelman mukaisesti.

(860.)

Eilen maanantaina, kun menin täällä seitsemättä kertaa uimaan tuli allasjumpasta muuan salskea jenkki. Muitta mutkitta hän alkoi jutella, ja kun hän puhui juuri niin kuin jenkit puhuvat, jouduin muutaman sorryn jälkeen pyytämään häntä toistamaan jonkin asian. Hän kysyi, että olenko jenkki. Sanoin, että suomalainen.

Ukko totesi lähes kotoisasti hullu suomalainen. Pian ilmeni että hänen työkaverinsa tai jokin tuttavansa on suomalainen, jolta on oppinut kyseisen termin. Aikamme juteltuamme hän kysyi ikääni ja ihmetteli, kuinka jaksan tai viitsin uida 150 kertaa 63 jalan altaan päästä päähän muutaman minuutin päälle tunnissa. Sanoin, että se on asennekysymys, enkä koskaan ui vähempää. Siis hullu suomalainen. Kotopuolessa se käy vain mukavammin kun siellä on 25 metrin allas, mutta sekin pitää uida 120 kertaa edestakaisin, jotta kertyy 3000 metriä.

Lähdin altaalle, jonne ensin pitää uintivalvojan valvoessa kirjoittaa pöytäkirjaan nimi- ja osoitetiedot sekä maksaa viisi taalaa.

Sujuu se uinti pienemmässäkin laatikossa, kun vettä on tarpeeksi. Usein olen ihmetellyt Seinäjoen uimahallin pukuhuoneessa ja suihkutiloissa lukuisia kieltotauluja, mutta en enää. Täkäläisen uimalan viisitoistakohtainen ohjetaulu sisältää pikkutarkkoja kieltoja, suosituksia ja rajoituksia. Ohessa muutama:

Aikuisuintivuoro on yli 18-vuotiaille, yleinen vuoro on kaikille. Niiden lasten kanssa, joiden jalat eivät yllä pohjaa, pitää olla aikuinen. (Altaan toinen pää on syvä myös aikuisille). Uimaan ei saa mennä, jos on jokin tarttuva tauti tai avohaava. Sylkeminen ja niistäminen altaassa on kielletty. Hyppätä saa vain syvässä päädyssä jalat edellä. Melskaaminen allas- ja muissa tiloissa on kielletty. Vain rannikkovartiostolaiset saavat vapaasti kellua, mutta vanhempien pitää olla lähellä jos lapsi kelluu ja sen pitää ehdottomasti tapahtua altaan matalassa päässä.

En ihmettele, ettei uimahallissa ole ollut kertaakaan viittä enempää uimaria, sillä lähes jokaisen talon pihassa on uima-allas ja ilmoja piisaa. Läheinen rautakauppa on auktorisoitu myymään ja asentamaan uima-altaita, ja kaupan takapihalla on useita malleja.  Oma uima-allas kotipihassa on yksi amerikkalainen unelma. 

                                              ***

Jenkin toteama hullu suomalainen paikallisella aksentillaan kuulosti humoristiselta. Sen sijaan ikänsä USA:ssa asuneen pikkuserkun lausuma ”iileskotti” tuli kuin suomalaisen suusta, vaikka vain kerran olin sen sanonut. Vakuutuin, ettei kielen oppimiselle ole ikärajaa eikä ennakkoluuloja.

Sitten jouduin vaativaan tehtävään, kun piti selittää mitä iileskotti tarkoittaa. Määrittelin sen omasta näkökulmastani pahanilkiseksi, johon sisältyy tiettyä häiriköintiä.

(859.)