Ylimenosillan päällä kyltti kehottaa käyttämään vasemmanpuoleista latua. Oikeanpuoleisella hiihtojoukkueet virittelevät kalustoaan ja mittaavat suksien ominaisuuksia ladun viereen pystytettyjen tunnistaminen avulla. Saariselällä kisataan viikonvaihteessa korkeatasoiset FIS-hiihdot. Niinpä latua suojellaan meiltä peruslykkijöiltä, jotta sprintti- ja perinteisen hiihtäjät voivat ampaista moitteettomille laduille.
Kävin Kakslauttasessa, jonne muuten poroaidalta johtaa Saariselän hienoin latu. Siihen ei kyllästy, se on vaihteleva, sen laskut ovat nopeita, eivät liian jyrkkiä antaen vauhtia nousuihin ja ympäröivä maisema on rauhallista. Tällä kertaa ladun varressa ei näy poroja.
Kakslauttasen rotevan lihakeitto antoi paluumatkalle ylimääräistä potkua. Ladulla väki on huomattavasti lisääntynyt, olisiko mainittujen hiihtokilpailuja vaikutusta. Paluumatkalla pysähdyn siinä kohtaa, jossa latu erkaantua Ahopään yli Kiilopäälle, siinä piti lepotaukoa myös pariskunta, joka pyysi minua ottamaan heistä valokuvan. Asetuttuaan latuviittojen eteen niin, että niistä voi päätellä, että missä ollaan tai että ainakin ollaan Suomessa ja Lapissa.
Tšekistä, sanoo herra.
Prahasta?
Ei, Brnosta.
Icehockeyplayer?
Jaromir Jágr
Nyökyttelemme asiantuvasti, onhan kyse maailman parhaasta tšekiläisestä laitahyökkääjästä.
Jatkoin matkaa, ja Saariselän keskustassa moottorikelkkamies vahti ettei viimeistelyllä, puhdistetulla ja hiotulla ladulla kukaan hiihdä. Laskettelin sallittua latua ja kapusin tuvalle.
Myöhemmin kauppareissulla vastaani ja ohi kipitti riukusäärisiä urheilijoita, joiden pusakkojen selästä käy ilmi, että kaukaa on tultu. Toivon menestystä.
(756.)