Tänään on se päivä kun näillä lumilla pääsen hiihtämään ihan asiallisella pakkaskelillä. Siihen toki olisi ollut mahdollisuus lokakuun 27. päivä Linnanpuiston lähiladulla, mutta missasin sen. Edellisenä päivänä kentän peitti syksyn ensimmäinen lumi, mutta se sisälsi hiihtämiseen ihan liikaa vettä. Hiihtäminen ei onnistunut.
Seuraavana aamuna hiihto jo olisi onnistunut, kun yön pakkanen jähmetti lumen ja muodosti lentokelin. Kauan ne olot eivät säilyneet. Lumi suli ja paljastui viheriöivä kenttä, jonka pintaan olivat jääneet syksyn ensimmäisten latujen kuvajaiset.
Näissä maisemissa kolmen ensimmäisen päivän pakkaset ovat yltäneet hädin tuskin kahteen asteeseen. Tänään sitten mittarissa on miinusta melkein 7 astetta Ilmatieteenlaitoksen lupauksen mukaan. Samanlaista on luvassa lähipäiviksi.
Mielenkiinnolla odotan, kuinka karvapohjasuksi luistaa. Tietysti sekin kiinnosta, miten sormissa ja varpaissa veri kiertää ja lämmittää. Varpaista en ole huolissani uudehkojen mononlämmittimien ansiosta, ja ei sen puoleen kyllä hanska- ja kinnasvarustus on kunnossa. Brikon Globsterit, joissa on peukalon lisäksi kahden sormen osastot, on aika lämpövarma. Kaiken varalta mukanani on karvavuoriset Protect-merkkiset kintaat.
Se on itsestään selvää, että tähän aikaan vuotta Lappiin kuuluu lumi ja pakkanen. Se pitää paikkansa – ainakin tällä korkeudella. Sen sijaan tuolla Meri-Lapissa eli Kemin ympäristössä loiskuavat soteaallot, mutta se on eri juttu.
Lapin pakkasista tulee mieleeni vuosikymmenten takaa legendaarisen uutistenlukijan Kauko Saarentauksen kuvaava ilmaisu pitkään jatkuneesta pakkasjaksosta: Lapissa poromiehen Koskenkorva-pullo on jäätynyt lumihangessa. Asian ydin konkretisoituu kiivaimmallekin raittiusihmiselle, ja saattaa hän ilahtuakin luonnon voimasta.
Toinen mieleeni jäänyt vertaus kylmästä on Juha Watt Vainion laulu Vanha salakuljettaja Laitinen, jonka silmillä on lakin lippa ja nenän päässä jäinen tippa. Lauluun sisältyy myös elämää määrittelevä kertosäe ”aika mennyt ei koskaan palaa”.
Niin se on pakkasten kanssa.
Kuva Kiilopään kylmäkylpylästä ei ole tältä reissulta. Sen näkee kirkkaan valon määrästä. Eilen kaamoksessa ohi hiihdellessäni sieltä kuului kylpemisen ääniä.
(755.)