Kouvolasta kohti Lahtea, se oli lauantain teema. Porukkaan liittyi pääministeri Juha Sipilä, joka oli tullut Kouvolaan yöllä Naantalista presidentinesittelystä.
Reittimme alku kulki pitkin Kymenlaakson kumpuilevia ja vehmaita maisemia. Saimme muistutuksen alueen ikivanhasta asutushistoriasta, joka ulottuu kivikauteen. Päivä alkoi lämpimänä, mutta muuttui harmaaksi. Pian alkoi tihkusade jatkuen koko matkan ajan.
Poikkesimme Iitin Vuolenkoskella, joka ei ihan turha kylä olekaan. Se näet on ollut esikuvana 50-luvun lopulla ja 60-luvun lopulle radiossa esitetylle Kankkulan kaivolla -ohjelmalle. Jos ohjelma kuulostaa oudolta, voi kokeilla, löytyisikö sitä Ylen elävästä arkistosta. Voi siitä kysellä meiltä aikalaisilta, osaamme ainakin matkia joitakin hahmoja.
Kuunnelman Kankkula on sijoitettu hämäläiselle maalaispaikkakunnalla, jonka ydin on kuuluisa Kankkulan kaivo, mutta Vuolenkoski on todistettavasti ollut Antero Alpolan ja vuolenkoskelaisen Aune Ala-Tuuhosen todellinen esikuva.
Paikkakuntalaisille tekemäni pikaisen kyselyni perusteella saatoin vakuuttua osalle parodiasarjan hahmoista löytyivät esikuvat Vuolenkoskelta. Hieno asia, sillä vähän toisella kymmenellä ollessani Kankkulan Kaivoa kuunneltiin tarkasti ja usein siitä saatiin käyttökelpoisia sutkauksia ja matkimisen malleja, kuten kähisevän Tippavaaran vanhan isännän puheenparsi.
Saman vireän Vuolenkosken imagoa täydensi Husulan Vintillä pidetty huutokauppa, jonka meklarina toimi itse Ari Palsamäki. Väkeä oli runsaasti samoin myytävää. Myös pääministeri nousi lauteille ja Palsamäki esitti hänelle toiveen päästä ensi itsenäisyyspäivänä linnanjuhliin. Sipilä sanoi, että hän ei ole kutsuja, mutta lupasi viedä juhlien isännälle terveisiä.
Sade jatkui ja mitä hämäläisemmäksi maisema muuttu, muuttuivat mäet, varsinkin ylämäet jyrkiksi ja pitkiksi. Eräällä tauolla tällaisen ”kuinkahan” jälkee entinen työtoveri esitti hyvän huomion: Etelä-Pohjanmaan mäkien päälle ei tehdä teitä niin kuin täällä tuntuu olevan tapana. Pääministeri tarjosi siltä kuulemalta entiselle työtoverille töitä valtion tienrakennuspuolelta. Erään mäen päällä entinen työtoveri, 80, totesi, ettei kymmenen vuotta sitten olisi tuollaista mäkeä taluttanut pyöräänsä.
Lahden Hollolassa juttelin erään nuorukaisen kanssa, Antti Ollikainen nimeltään, ja kohta kävi selväksi, että meillä on yhteinen tuttu. Tämä kempeleläinen nimittäin tuntee hyvin Linnanpuiston tuhannen kierroksen hiihtäjän eli Väinö Ojajärven. Sanoin toimittavani terveiset Väiskille päästyäni Seinäjoelle.
Koska mainittu Antti O. on yhtenä organisoimassa tätä Pyörät pyörimään -tapahtumaa toivoi hän Väiskiä mukaan tuleviin tapahtumiin. Lupasin välittää sen toiveen. Sanoin myös, että Väiski liikkuu paljon pyörällä, mitä nyt talvisin suksilla.