Anteeksi vain, mutta viiden tunnin etumatkalla täällä Thaimaassa voin sanoa vuoden 2018 alun muistuttavan viime vuotta. Ensimmäistäkään uuudenvuodenlupausta en julkistanut, joten en niitä ainakaan julkisesti pääse rikkomaan. Mitä se seitsemääkymmentä lähestyvä ukko enää lupailemaan.
Tai yhden lupauksen tein jo viime suvena palatessamme lapsenlasten kanssa Uumajasta: ensi elokuussa vietämme Navetissa, upeassa uimahallissa, pyöreitäni. Siellä harrastamme seinäkiipeilyä, hujautamme pohjoismaiden pisintä liukumäkeä, hypimme tornista ja ponnahduslaudalta, koemme hurjan aallokon — niin ja tietysti uimme kisan 50 metrin altaassa. Ikätasoituksella.
Kun jo olemme kokeneet Navetin, niin ei ainakaan tule hankittua niin sanotusti sikaa säkissä. Vesi sinänsä harvoin tuottaa pettymystä, se kun tunnetaan kaikkialla suurin piirtein samana H2O-yhdisteenä, mitä ne nyt siellä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla huuhtelevat kurkusta hopeavettä.
Kosketukseni vuoden 2018 ensimmäisenä päivänä veteen tapahtui hammaspesun jälkeen noin kello 7.30, ja riemua kesti reilun tunnin. Siinä täyttyi tämän reissun yhdeksäs uintikilometri. Tuossa toisessa altaassa, johon parvekkeemme antaa, näkyy taas se eilinen mustaverhainen kahlaaja. Varmistuin hänen venäläisyydestään, joten olkoon hän Dnjepren jääkarhu.
Sen verran eilisiltaisesta juhlasta eli partysta tai kekkereistä, että näillä leveysasteilla ei ole riskiä juhlia ulkosalla. Ennen alkua oli satanut, mutta vain servietit ja tuuki olivat kosteat. Se ei meitä haitannut.Taivaalla loisti kuu ja esiintyjät pitivät huumoria yllä. Ruokaa ja juomaa oli kuin tavaraa Amerikassa, ettei kaikkia edes tarvita. Pöytäseurueeseemme kuului australialaisperhe kolmetoistavuotiaan tyttären kanssa, joka näpelöi innokkaasti älylaitetta. Isä oli lähtöisin Laosista ja juuri sen oloinen, että parasta televisio-ohjelmaa ovat Urheiluruutu ja Duudsonit, kun Hilden, HP ja Jarppi kormoottavat autorämällä Ämmälänkylän pelloilla ja hutkivat toisiaan päähän pesäpallomailoilla.
Toimme maailmanlaidalta supersankareiden synnyinseudulta tervehdyksen vähän samaan tapaan kuin aikoinaan urheilutoimittaja Jukka Lehtinen töihin tullessaan toi tevehdyksen hiippakunnan keskuksesta.
Väkevä ilotulitus kesti ja kesti, ja vielä aamulla maisemassa löyhkäsi palanut ruuti kun komennuskunta purki rakennelmia. Täällä aatoksiin tulee kotimaa, niin nytkin; millaista präiskintä siellä on ollut? Niin vain sähköpostiin oli yöllä tullut Heikkilän Pentin komea kuvakooste, tosin ilman ääntä. (Ylhäällä näyte, notta ei koti-ikävä vielä iske.) Siellä jytke on ollut lyhyt kuin vanhan miehen tanssi, ja toivottavasti Linnanpuiston kenttää ei ole tänä vuonna sotkettu ilotulitekuonalla.
Nyt sitten alkaa juhlaton aika, mitä nyt lauantaina on loppiainen. Niin ja peräti kansanvallan juhlaa vietämme 28.1. kun käydään presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Jos tarvitaan toinen kierros, uurnille mennään 11. helmikuuta. Silloin viimeistään olemme valinneet tasavallalle presidentin.
Maassa maan tavalla: Thaimaata johtaa ”Rauhan ja järjestyksen kansallinen neuvosto”, jota johtaa asevoimien komentaja kenraali Prayut Chan-o-cha. Virkansa hän on hankkinut kaappauksella.
(770.)
.