Luulin pitkään, että Ylistaron Untamala on perin juurin harvinainen paikannimi. Mutta se luulo ei ollut tiedon väärti, sillä saman niminen kylä löytyy jostakin tuolta Turun puolesta. Nyt kun olen Kihniöllä Kankarijärven (kuva) rannalla, käy suomalaisten paikannimien yksi piirre entistä ilmeisemmäksi.
Eilen ja tänään aamulla kun kävin Hesarin ja Kainuun Sanomien tietovisan Kankarissa, tuolla Kainuussa, asuvan tuttavan kanssa, totesimme oitis nimien yhdenmukaisuuden. Saattaa noita Kankari-nimisiä paikkoja olla enemmänkin.
Jo noiden kahden esimerkin valossa tulee mieleeni nimistöstä säännönmukaisuus, kun eteläisen Suomen paikkakunnan nimi toistuu hieman pohjoisemmassa. Jostakin on jäänyt mieleeni, että tähän ovat vaikuttaneet ammoisten pirkkalaisten eli pirkanmiesten veronkantoreitit. Niin, miksi keksiä kaikille paikoille uusia nimiä, kun yksi hyvä nimi oli jo keksitty. Tämä näin yksinkertaistetusti.
Tässä viime aikoina pyöräillessäni pitkin ja poikien maakuntaa on ollut aikaa katsella tienviittoja, lueskella kylttejä ja tarkastella kylien ja katujen nimiä. Eipä sitä oikeastaan tarvitse lähteä kotikulmia kauemmaksi, kun jo törmää Kapernaumiin tai Jerikon grilliin ja Lapualla Raamattuun ja Kakuliskeppiin.
Kun pikapuoliin lähden ajelemaan täältä Kihniöltä takaisin Seinäjoelle, poimii silmä vaatimattoman, lähes piiloon jäävän viitan: Hulikkaoja. Hauska nimi on myös Liipantönkkä tuolla Ylistaron ja Lapuan rajoilla.
Pyöräily on avartava harrastus. Siinä kun ehtii lukaista yllättäviäkin viittoja – niin ja kuunnella lintujen laulua ennen kuin takaa tulevan rekan jyrinä peittää äänet. Ja aivan alkumatkasta pelmahtivat teeriemo niin läheltä, että siipien kärki hipaisi naamaani.
(586.)