Hampurin suomalaisen merimieskirkon edessä meidät ohittaa saksalaisperhe koiransa kanssa. En tapaa puuttua ihmisten koirien rotuun muuten kuin poikkeustilanteissa ja nyt oli pakko kysyä, että onko herrasväen koira borderterrieri. Ja olihan se. Sanoin myös oman koirani olevan borderterrieri ja nimeltään Capu. Herra talutti Emmaa, joka on kuusi vuotta. Lyhyen tapaamisemme aikana teimme selväksi, että kyse on viisaasta koirasta ja ettemme ole tanskalaisia, kuten herra niin luulee.
Herättyämme sunnuntaina riensimme Fischmarktille, kalamarkkinoille. Se on viikonlopun nähtävyys Hampurissa, ja sitä se oli nytkin. Satoja metrejä myyntipöytiä. Tarjolla oli tietenkin joutavaa rihkamaa t-paidoista jääkaappimagneetteihin, kalatiskeillä vaikka mitä tuoreista ankeriaista punalihaisiin lohiin sekä suoraan laivoista tuotuja etelänhedelmiä. Niin ja hyvin kävivät kaupaksi ruukkukukat.
Se tuli todistettua, ettei kauppa, ja varsinkin kannattava kauppa, edellyttää supliikkia. Sitä entisaikaista helppoheikkimäisyyttä, että pannaan tuosta samaan kymppiin vielä kourallinen nahkiaisia ja tuosta vielä tuo, etteivät vaimo ja lapset jää ilman. Näin pakettiin kertyy edustava koostumus mereneläviä.
Tosin erään kauppiaan ääni vain kähisi, ja moni taisi tehdä kauppaa hänen kanssaan pelkästä myötätunnosta. Puoli kymmeneltä kirkonkellojen kumahdeltua kovaääniskuulutus kertoi, että kauppa päättyy, Verkaufen beendet, ja kauppiaat saavat häipyä, jotta alue voidaan siivota.
Hyppy satama-aluetta esittelevään alukseen ja tunnin aikana vahvistui käsitys, että Hampuri on mahtava, yksi Euroopan suurimpia satamakaupunkeja, Speichertstadt. Pohjanmereltä pitkin Elbeä matkaa hansakaupunkiin kertyy sata kilometriä, mutta väylä alkaa käydä matalaksi tämän päivän laivoille. Luonnonsuojelijat eivät sallisi väylän syventämistä. Heidän mielestään merenkulkijat hyödyntäkööt nousuveden vaihetta, ja jos eivät sen aikana ehdi matkaan, niin odottakoot seuraavaan päivään.
Nosturit, polttoainesäiliöt, tuhannet kontit ja telakat kertovat, että kyse on maailmanluokan keskittymästä, joka tuo rahaa ja hyvinvointia tarjoten työtä 150 000:lle. Aluksen nuori naiskippari kertoi satama-alueen valtavien romukasojen, Schrotthaufen, kertyneen vanhoista Toyotista, ja sekö nauratti mersu- ja audisaksalaisia.
Elbphilharmonie on Hampurin ehdottomasti uusin nähtävyys. Massiivinen arkkitehtuuriltaan, no jaa, sopusointuinen rakennus kierrettiin pariin kertaan ja se teki joka puolelta ainutkertaisen vaikutuksen. Ei ihme, että talon konsertit on kaikki tyynni varattu vuodeksi eteenpäin. Se tieto helpottaa hampurilaisia veronmaksajia, joille noin 900 miljoonaa euroa maksanut ja vuosi sitten valmistunut Elbphilharmonie pysyy kestokauhistelun aiheena.
Satamakierroksen vetänyt kapteeni ansaitsi kiitokset selkeästä saksastaan. Ei hän kuitenkaan luvannut lähteä kyyditsemään meitä Suomeen. Siihen pursi olisi ollut liian hentoinen.
Sunnuntain aamu ja puolipäivä menivät hauskasti ja informatiivisesti. Liittopäivävaalit näkyivät isoina plakaateina, joissa poseerasi joko Angela Merkel (CDU) tai Martin Schulz (SDP).
Illalla kävi selväksi, että vaalien voittajaksi nousi AfD, jopa kaksinumeroisella kannatusluvulla, 12 prosentilla. Kansa on ennenkin ja varsinkin Saksassa äänestänyt väärin. Toivottavasti seuraukset eivät ole nyt dramaattisia. Ei tule olemaan Saksassa helpot ajat.
(729.)