Päästyämme joulusta, jota ei tällä maailmankulmalla juuri vietetä, alkaa valmistautuminen uudenvuodenaaton juhlintaan. Se on ihan oma lukunsa.
Tosin hotellin aulaan on joulumielen nostattamiseksi sijoitettu joulusta muistuttavaa rekvisiittaa: pari kimaltelevaa kuusipuuta, röykkiö paketteja, poroeläimen näköinen nelijalkainen sekä massiivinen joulupukki. Siinä ihmiset kuvauttavat itseään jouluisessa ympäristössä.
Vuodentakainen uudenvuoden party muistuu mieleen, kun rantanurmikolle nousee monenlaista rakennelmaa. Pitkällä esiintymislavalla mahtuvat voimistelijat, akrobaatit, huuliveikot, jonglöörit, tanssijat ja muut taitojensa esittelijät temppuilemaan. Hieman huolestuin kun nuorukaiset näennäisen rennosti pystyttivät raskaan näköisiä valopaalurakennelmia, joiden alitse juhlakansa hakeuutuu pöytiin. Ne pöydät ovat pyöreitä ja niihin mahtuu väkeä paljon. Viimeksi pöytämme jakoi aussiperhe Adelinesta. Pitää uskoa ja toivoa, että rakennelmien lujuuslakelmat ova toista luokkaa kuin ne, joilla Vaasan jäähallin ilmastointiputket oli kiinnitetty.
Uudenvuodenaaton aattona kuumuus jatkuu trooppisena tai ainakin helteisenä, vaikka alkuiltapäivästä satoi. Se sade ei juuri kastellut, tosin taivaankansi sen jälkeen jäi tummaksi ja tuuli heiluttaa palmuja. Ja oikeastaan sateella on puhdistava vaikutus ja se armahtaisi minut lasten kanssa vesileikeiltä. Tosin on ihan sama, kasteleeko sade vai uima-altaan vesi.
Piipahdus aamupäivällä Patongissa osoittautui lieväksi virhearvioksi ja muistutti siitä, että turistirysistä kannattaa pysyä kaukana. Kaupustelijat ja muut tavarantarjoajat tarttuivat oitis tilaisuuteen päästyämme ilmastoidusta taksista kadun hautovaan kuumuuteen ja hermostuttavaan melskeeseen. Emme sortuneet houkutuksiin, ja ainoaksi hankinnaksi jäi tuubi desinfiointiainetta. Se siltä varalta, jotta välttäisimme superbakteerit.
Patongin rantabulevardilla viereeni ajoi moottoripyörä, jonka ohjastaja kysyi puhunko englantia. Jonkin verran, sanoin. Ennen kuin hän tarjosi prosyyria thai- tai kickboxing-näytöksestä tiedusteli toinen, että mistä olen. Sanoin, että Euroopasta. Missä se on, hän uteli. Monella taholla ja monella ilmansuunnalla, vastasin. Ärhäkällä kaasutuksella moottoripyörä katosi liikenteen sekaan.
Taksi toi meidät residenssiimme. Huone oli siistitty ja sängylle oli pyyheliinoista taas taituroitu jokin elävä, lienee rapu. Lounaalla tilasin salaatin, joka sisälsi taas maustetta, joka ensimmäisen suupalan jälkeen – siltä se vaikutti – purkautui sieraimistani sinisenä savuna. Henkeä haukkoen haarukoin annoksen lähes loppuun.
Tässä vaiheessa lepo on paikallaan, sillä kolmen kilometrin aamu-uinnin rasitus alkaa tehdä eläkeläiselle tehtävänsä. En kuitenkaan voi vastustaa Annin ja Einon vaatimusta lähteä vesileikkeihin. Kun ovelle koputetaan silloin on mentävä.
Kuvan opasteita evakuointireiteille, jollaisia on ilmestynyt Patongin kaduille vuoden 2004 tsunamin jälkeen.
(768.)