Kun suuret linjat ovat ojennuksessa, pienet asiat saavat turhan suurta merkitystä. Tuntuu kuin selässä olisi apina, eli jokin painaa jarrua. Ihminen on perimmältään pikkusieluinen. Kesällä auringon pitää paistaa tai ainakin olla lämmintä, muuten syntyy rutina, ja sitten kun aurinko helottaa, rutistaan suomalaisille liian rankasta helteestä. Talvella lunta pitää olla vähintään puolisääreen muualla paitsi kotipihassa. Esimerkkejä voisin luetella loputtomiin.
Moni pitää pikkujuttuna kun älypuhelimeni yhden sovelluksen toiminta jymähti viikko sitten. Sportstracker, ST, oli siihen asti toiminut hienosti. Hiihdin, pyöräilin tai sauvakävelin niin ohjelma rekisteröi nöyrästi reitin pituuden, korkeuserot, nopeuden ja muut muuttujat, piirsi kaiken lisäksi taipaleesta yksityiskohtaisen kartan. Toiminto, josta oli tullut selviö niin kuin Manulle illallinen, lakkasi ykskaks piirtämästä reiteistäni karttaa. No, tuotti se jonkinlaiset viivat, mutta ei niillä juuri muuta yhteyttä maastoon ollut kuin se, että linja alkoi suurin piirtein lähtöpisteestä ja palasi kääntöpisteestä viivasuoraan takaisin suurin piirtein lähtöpisteeseen. Noin ei kulje kuin juna. Kilometritkään eivät pitäneet paikkaansa, mikä kuntoilijalle on kova paikka. Liike-elämään verrattuna se vastaa konkurssia tai ainakin lähestyvää vararikkoa.
Jokainen itseään ja suorituksiaan arvostava (eläkeläis)kuntoilija haluaa tietää faktoja lenkistään, vähintään keskisykkeen. Sitten kun mittari tekee tenän, ja sellaisen pienen katastrofin hetkellä joku saattaa kyseenalaistaa harrastuksensa jatkamisen. Laiteriippuvaisena näin oli käydä minunkin, vaikka noin yleisesti pidän itseäni suurpiirteisenä. Sellainen ei tietysti sovi kuntoiluun.
Kyselin ja etsin neuvoja, kunnes ratkaisu tuli juhannuksen mentyä ensimmäisenä arkipäivänä Wextrassa, liikkeessä, josta kyseisen puhelimen ostin. Huomautin tiskin toisella puolella olleelle, että olen saattanut sählätä laiteen tähän kuntoon. Niin siinä oli käynyt: säästösyistä eli nuukuuttani olin säätänyt puhelimeni virransäästötilaan. ”Kun näin tekee, se vaikuttaa tiettyihin toimintoihin”, henkilö tiskin toisella puolella totesi ja poisti virransäästön.
Lähdettyäni laitoin ST:n päälle ja Minimanissa vilkaisin laitetta: kartalle oli piirtynyt sievää jälkeä, joka noudatti kurinalaisesti ajolinjojani. Olin tyytyväinen ja tyytyväisyyttäni lisäsi sekin kun veikkauspisteen tarkastajarouva ilmoitti, että , että Kenossa voitin 2,20 euroa.
Kotiin pyöräillessäni mieleeni tuli juttu kitsaasta tyypistä, joka otti mahdollisimman pitkiä askelia säästääkseen kolmenkympin kenkiään. Siinä säästövimmassa repesivät satasen housut!
(705.)