Turjan tarinaa

Saksan ja Italian jalkapallo-ottelu lauantai-iltana alkoi kurinalaisesti ja jatkui pitkäveteisenä tällaisen rivikatsojan vinkkelistä. Maaleja, niitä meikäläinen kaipaa, jotta jännitystä piisaa.

Ensimmäinen maali tuli toisen puoliajan alussa Özalinin taituroimana. Siitä ei kauan mennyt, kun Ranska rankaisi saksalaisen käsivirheestä ja tasoitti. Ottelu jatkui junnaten.

Lisäaika kului tehottomasti ja ratkaisu jäi rangaistuspotkukisaan. Aikansa kun joukkueet sähläsivät onnistui Saksa kahdesti, ensin maalivahti torjunnassa ja sitten maanmies sijoittamalla pallon maaliin. Saksa jatkaa neljännesfinaalien 2-1. Samoin lukemin kärsi SJK tappion Ilvekselle.

Onko rangaistuspotkuilla hankittu ratkaisu pelin hengen mukaista? Mikään läpihuutojuttu ei ole sijoittaa palloa yhdentoista metrin päästä ohi maalivahdin noin seitsemän metrin leveään ja reilun kahden metrin korkuiseen maaliin. Molemmat joukkueet tunaroivat monta rankkaria.

Omalta kannaltani olisi ollut viisasta jättää ottelu katsomatta televisiosta, sillä aamun (saksalais)lehdet ja nettiraportit kertoivat pelin vaiheet pikkutarkasti. Kaiken lisäksi Suomeen välitetyssä televisiokuvassa oli ongelmia. Sen sijaan innostuneen selostajan lievä ärrävika sai raportoinnin kuulostamaan persoonalliselta.

Ottelun seuraamiseen toi kotioloissa jytkymäisen piirteen tuolta Provinssista – rockialueelta – kuuluva jyrinä, jysähtely ja pauke. Siellä näet meuhkasi päätöskonsertissaan saksalainen pyrotekniikan hallitseva maailmanmestari Rammstein.

Yleisöä on paikalla ollut yli 30 000. Kolmen päivän aikana Seinäjoella on juhlinut 70 000 lähinnä nuorta. Sen huomasi katukuvastakin, tosin ei minään häiriköintinä. Törnävälle jatkuvana virtana vaeltavilla nuorilla oli lähes poikkeuksetta kädessään olut- tai jokin muu tölkki. Tyhjiä tölkkejä näkyi sitten kylvetyn tiuhaan kadun varsille, siis 15-senttisiä, kun ne käy palauttamassa.

Seinäjoen kauppojen pullon- ja tölkinpalautusautomaatit ovat lähipäivinä ylikuormitettuja. Niin ja likaisia ja niiden edustoilla lojuu kasoittain muovipusseja.

***

Aamun lehtivisa jäi tänään yksilösuoritukseksi, kun hasukamraati ilmoitti tekstarilla lähtevänä aamusta pyöräilemään Oulua kohti, siis tuollaisen vajaan 90 kilometriä. Soitteli Muhoksesta matkan taittuvan suotuisasti. Palata hän aikoo junalla.

Hesarin visasta pisteitä sain kuusi. Kaksi kertaa enemmän osumia kuin lotossa.

Luulin pitkään, että Ylistaron Untamala on perin juurin harvinainen paikannimi. Mutta se luulo ei ollut tiedon väärti, sillä saman niminen kylä löytyy jostakin tuolta Turun puolesta. Nyt kun olen Kihniöllä Kankarijärven (kuva) rannalla, käy suomalaisten paikannimien yksi piirre entistä ilmeisemmäksi.

Eilen ja tänään aamulla kun kävin Hesarin ja Kainuun Sanomien tietovisan Kankarissa, tuolla Kainuussa, asuvan tuttavan kanssa, totesimme oitis nimien yhdenmukaisuuden. Saattaa noita Kankari-nimisiä paikkoja olla enemmänkin.

Jo noiden kahden esimerkin valossa tulee mieleeni nimistöstä säännönmukaisuus, kun eteläisen Suomen paikkakunnan nimi toistuu hieman pohjoisemmassa. Jostakin on jäänyt mieleeni, että tähän ovat vaikuttaneet ammoisten pirkkalaisten eli pirkanmiesten veronkantoreitit. Niin, miksi keksiä kaikille paikoille uusia nimiä, kun yksi hyvä nimi oli jo keksitty. Tämä näin yksinkertaistetusti.

Tässä viime aikoina pyöräillessäni pitkin ja poikien maakuntaa on ollut aikaa katsella tienviittoja, lueskella kylttejä ja tarkastella kylien ja katujen nimiä. Eipä sitä oikeastaan tarvitse lähteä kotikulmia kauemmaksi, kun jo törmää Kapernaumiin tai Jerikon grilliin ja Lapualla Raamattuun ja Kakuliskeppiin.

Kun pikapuoliin lähden ajelemaan täältä Kihniöltä takaisin Seinäjoelle, poimii silmä vaatimattoman, lähes piiloon jäävän viitan: Hulikkaoja. Hauska nimi on myös Liipantönkkä tuolla Ylistaron ja Lapuan rajoilla.

Pyöräily on avartava harrastus. Siinä kun ehtii lukaista yllättäviäkin viittoja – niin ja kuunnella lintujen laulua ennen kuin takaa tulevan rekan jyrinä peittää äänet. Ja aivan alkumatkasta pelmahtivat teeriemo niin läheltä, että siipien kärki hipaisi naamaani.
(586.)

Odottelin kymmenien muiden kanssa pääsyä laboratorioon, kun ajanvarauksessa tuntui olevan jotakin sekaannusta. Näytteenottajat kutsuivat meitä tavallisuudesta poiketen, että onko vielä sellaisia, joilla on kiire tai aika varattuna joihinkin hoitoihin. Muutama nimellä kutsuttu ei ollut enää paikalla. Olivat kyllästyneet odottamaan ja häipyneet vähin äänin.

Olin varannut ajan kahdeksaksi, mutta vartin yli menin ajanvarausluukulle kysymään, onko sattunut jotakin katastrofia. Virkailijatäti sanoi, että aamulla töitä aloitettaessa systeemit olivat pimeinä. Hän lisäsi, että tämä on aivan kauhea tilanne.

Sanoin, että voin tulla uudestaan ensi maanantaina, jos silloin on kahdeksalta vapaata aikaa. Tädin ilme kirkastui ja huojentui, kun ilmoitin, ettei minun tapauksessani ole hengenhätää, ei ainakaan akuuttia. Sellainen rutiinikäynti.

Sain uuden ajan maanantaiksi klo 07.55, jolloin käsivarrestani otetaan pieni putkiloiden verta ja selvitetään, onko se pysynyt sopivan juoksevana. Tutkitaan siitä myös joitain muitakin ainesosia, kalsium ainakin.

Palattuani kotiin vedin päälleni pyöräilyvaatteet ja -kengät, pakkasin rusinapähkinäseoksen paidan takataskuun, täytin juomapullon Zero-tiivisteellä ja polkaisin matkaan. Suunta oli Kihniölle mökille tai oikea huvila se on. Tatun työsuhde-etuihin kuuluva.

Matkaa sinne kertyi noi 82 kilometriä, helppoa tasaista tietä. Lempeä tuuli puhalteli satunnaisesti, ja komearunkoinen metsä, jota oli koko matkan ajan tien molemmilla puolilla, hohkasi kesäistä lämpöä. Linnut lauloivat ja liikenne oli maltillista.

Noin neljän tunnin ja kahden kymmen minuutin tauon jälkeen saavuin Kihniön idyllisen kirkonkylän keskustaan. Ensimmäinen havaintoni oli, että jo on paljon kirpputoreja ja parturi-kampaamoja. Kesäkahvilassa nautin kahvin ja viipaleen kääretorttua, eikä maksanut kuin 1,50 euroa!

Kysyin neuvoa vanhahkolta pariskunnalta. Nainen sanoi, että saa Vilho opastaa kun on paikkakuntalainen. Vilho halusi tietää, kuka olen ja miksi menen Mustaniemeen?

Perille oli helppo osata, vaikka edellisestä ja ensimmäisestä käynnistä oli pari vuotta ja silloin kulkupelinä oli auto. Viritin tulen saunaan ja odottelin muiden tuloa.
(585.)

Juhannus meni sujuvasti ja saman tien muuttui säätila, alkoi sataa. Onneksi ilma on siedettävä, ei ensinkään kolkko.

Juhannuksena korvaan tarttui eräällä terassilla äänekäs, taisi olla, naisen toteamus: frispeegolffia koetettiin pelata, mutta ei siitä tullut mitään, kun koira vei heittokiekon ja järsi sen kelvottomaksi.

Ei siinä voi muuta kuin harmitella, kun tuollainen pettymys on kohdannut. Hullummin kävi sille, jonka uusille puvunhousuille oli Powerparkin juhannusraveissa pudonnut käriste sinappeineen. On tietysti liian juhlavaa mennä raveihin puku päällä, mutta kun kyse oli juhannuksesta ja Pohjoismaiden kylmäveristen mestaruuskisoista uudella raviradalla, niin pukukoodin ymmärtää. Voittokin tuli kotiin, kun Jokivarren Kunkku porhalsi muita nopeammin.

Maanantaina, kuten saatoin arvata, Citymarketin pullonpalatusautomaateista vain yksi toimi ja siihen joku syötti isosta jätesäkistä tölkkejä ja pulloja eikä niistä näyttänyt tulevan loppua. Kaksi muuta automaattia uikuttivat hätäänsä ja vilkuttivat häiriötä. Juhannusta ei ole vietetty kuivin suin. Menin pulloineni ja tölkkeineni autoon ja poistuin.

Kivistö S-marketissa oli kassoilla pitkät jonot, mutta ei ainoatakaan pullonpalauttajaa. En keksinyt ostaa panttirahiilla muuta kuin jäätelöpuikon. Ulos mennessäni tuulikaapissa tuli vastaan kahden ison pullokassin kanssa muuan mies ja totesin, että ajoitukseni oli onistunut. Myymälän edustan mansikanmyyjältä ostin litran komeita mansikoita kuudella eurolla.

Ajoin Tatulle ja hän lupasi keittää kahvit, mutta huomasi, ettei hänellä ole kahvia. No, hän sai peltipurkkiin mytätyn kahvipussin oiottua ja totesi, että tästä taitaa kaksi kuppia tulee. Ja hyvät kahvit tulikin, eikä pannun pohjalle jäänyt tippaakaan.

Tässä kun loikoillen hänen luonaan saatan päätellä, että pojan asunto on siistissä kunnossa. Loppuviikosta tähän keskellä kaupunkia sijaitsevaan asuntoon majoittuu Provinssi-vieraita, eikä se ole ensimmäinen kerta. Ja jos vanhat merkit pitävät yhtään paikkansa, viikonlopuksi tulee poutaa ja auringonpaistetta. Niin on ollut aina Provinssirockissa ja Provinssissa, jollaiseksi nimi on muutettu.

(584.)