Näinä päivinä yhteisen puheenaiheen löytäminen josta molemmat tai peräti kaikki (suomalaiset) ovat yhtä mieltä, käy helposti. Suomalaisten syvimmät tunnot nousevat pintaan eilisten MM-hiihtojen parisprintin loppuvaiheen tapahtumista: Suomen Niskanen liukuu vastustamattomasti Norjan Iversenin kantaan ja pyrkii saman tien väistämättä, niin todella väistämättä, norjalaisen ohitse. Munamaisessa laskuasennossa Emilin ensin kurkistettua lähestyvää Iivoa päätyy hän epäurheilijamaiseen tekoon ja siirtyy Niskasen eteen. Molemmat kaatuvat, ja Suomi menettää kullan, Norja kunnian.
Siinä tuli mieleeni ammoiset Ruotsin ja Suomen väliset yleisurheilumaaottelut, Finnkampenit, jolloin 1500 m ja 800 m juoksuissa tapahtui pussituksia, tönimisiä, huitomisia jne. Protesteja tehtiin, niitä hyväksyttiin aina sen mukaan kummassa maassa maaottelu käytiin. Urheilutermillä ilmaistuna toiselle juotettiin katkeraa kalkkia.
Suomi kärsi Niskasen ja Iversenin törmäyksen takaiskun eli menetti kaikkein arvokkaimman eli voiton. Suomi ei kuitenkaan valittanut kohtaloaan. Mitäpä sitä ruikuttamaan, Suomen sijoitus ei olisi parantunut. Pahimmassa tapauksessa niin Suomi kuin Norja olisivat saaneet tuomion, jolloin olisimme menettäneet pronssinkin.
Eläköön rehti Suomi! Silläkin uhalla, että urheiluun kuuluu vilppi, jäynä ja jälkipeli.
Edellisen kerran Lahden MM-kisoissa Suomen tupaan vyöryi sellainen röykkiö lunta, ettei sen siivoamisesta tule loppua – ainakaan norjalaisten mielestä – vuosikymmeniin. Niinpä Emil Iversenin anteeksipyyntöön sisältyi paljon muutakin kuin vain törmäilyn aiheuttaman mielipahan lepyttely. Ainakin kotikatsomoissa siinä nähtiin Norjan hiihtomahdin hiushalkeama. Johaugin dopingkärykin palasi mieleen.
Kisat Lahdessa jatkuvat. Mitaleja meille on ainakin ennakkoarvailuissa tulossa lisää, kunhan norskit pysyttelevät omalla urallaan ja antavat suomalaisten mennä.
***
Tuossa kuvassa on tavoitettu enemmänkin suomalaisuutta: sinistä taivasta ja pakkasen koristelemat koivut. Heikkilän Pentti on käyttänyt kuvauslaitettaan taas kerrassaan taitavasti. Hyvä Suomi!
(673.)