Trooppisen yön jälkeen lähdin lauantaina juna-asemalle. Juna Vaasasta tuli äänettömästi ja jämptisti ja niin se myös lähti. Aikataulun mukaisesti se saapui Pasilaan. Pasilan asema ei ollut niin kuin ennen, se toimii tilapäisjärjestelyin lukuisten viittojen ja opasteiden sekä oppaiden neuvoessa oikeita reittejä kun alue on muuttunut valtavaksi rakennustyömaaksi.
Jonkin matkaa käveltyäni minua alkoi vaivata, että onko suuntani Uimastadionille oikea. Ennen kuin ehdin kysyä hikeä valuvalta hölkkääjältä, näin Olympiastadionin tornin, jonka lähellä on uimastadion. Hölkkääjä neuvoi, että eteenpäin ja rautatiesiltojen alitse ja huoltamon kohdalta vasemmalle mäkeä ylös ja olet ”stadikalla”. Niin myös olin.
Uimastadionin joka radalla oli runsaasti uimareita ja vesijuoksijoita. Valitsin nopeille kuntouimareille varatuista radoista sen, jossa uimareita näytti olevan vähiten. Polar 360:n mukaan aloitin kolmen kilometrin kroolaamisen kello 10.14. Uinti tuntui kulkevan, vaikka kaikki muut uimarit vaikuttivat sangen nopeilta kuntouimareilta. He kauhoivat mennen tullen ohitseni, ja meni siinä joku rintauimarikin. Jouduin pari kertaa käännöksessä hapuilemaan kun jotkut päädyssä roikkuvat estivät sujuvan käännöksen.
Puutteena pidin myös sitä, etten uidessani nähnyt missään kelloa, sellaista perinteistä. Vaikka aika on sivuseikka, on tällaisen ”matkauimarin” hyvä tietää ajankulu ollakseen selvillä, mihin junaan ehtii. Onneksi Helsingistä pääsee kotipuoleen lähes tunnin välein.
Uinnin jälkeen päätin kävellä Pasilan sijasta Helsingin rautatieasemalle, jonne matkaa on kaksin verroin. Ohitin rakennustyömaaksi muuttuneen Olympiastadionin, jonka kimpussa tehtiin töitä täyttä päätä lauantaista huolimatta. Ketterästi tellingeillä liikkuvat miehet kuuluivat olevan virolaisia ja Dag Hammarskjöldin kadun varteen tiheästi pysäköidyt autot olivat EST-tunnuksin varustettuja.
Töölönlahdella suppailijat viettivät helteistä päivää kiireettömästi meloen ja joidenkin loikoillessa suppilaudalla. Eräässä rannan pienessä kioskiravintolassa join Kukko-oluen. Repussani oli myös urheilujuomapullo ja siinä haalentunutta Hartsport-juomaseosta, mutta uintisuoritus ja kuuma päivä vaativat juhlavamman palautusjuoman. Ohitin Finlandia-talon, jonka takapihalle oli noussut monenlaisia rakennelmia ja ajettu rekkoja ja muita isoja autoja, jotka kuuluvat tiedonvälitykseen kun maanantaina alkaa maailman mahtimiesten tapaaminen.
Kuvan kaltaisia tarroja oli liimattu lähes joka roskikseen. Niillä mielenosoittajat viestittävät Trumpin ja Putinin kuuluvan Haagin ihmisoikeustuomioistuimen kuultaviksi rikoksistaan ihmisyyttä vastaan. Vähän ennen juna-asemaa kokeilin erästä katukaivoa ja sen kantta, että onko se hitsattu lujasti kiinni. Vaikutti olevan.
***
Juna kiiti pitkin päärataa läpi vehmaan Suomen ja saapui Seinäjoelle kello 17.17 kuten aikataulu lupasi. Kotiin pyöräillessäni ajattelin, että näillä ilmoilla voisin vielä käydä ainakin Porin maauimalassa. Eikä se ilmoistakaan kiinni olisi, sillä eivät säät pahemmin haittaisi eivätkä sateet kastelisi.
Muuan tuttu, joka tietää uintiprojektini, kysyi, että käynkö Suomen pohjoisimmassa maauimalassa Kajaanin Otamäessä? Lupasin harkita, vaikka se on vain 25-metrinen allas.
Uiminen ei kallista ole, mutta ne sivukustannukset!
(835.)