Odottelin kymmenien muiden kanssa pääsyä laboratorioon, kun ajanvarauksessa tuntui olevan jotakin sekaannusta. Näytteenottajat kutsuivat meitä tavallisuudesta poiketen, että onko vielä sellaisia, joilla on kiire tai aika varattuna joihinkin hoitoihin. Muutama nimellä kutsuttu ei ollut enää paikalla. Olivat kyllästyneet odottamaan ja häipyneet vähin äänin.
Olin varannut ajan kahdeksaksi, mutta vartin yli menin ajanvarausluukulle kysymään, onko sattunut jotakin katastrofia. Virkailijatäti sanoi, että aamulla töitä aloitettaessa systeemit olivat pimeinä. Hän lisäsi, että tämä on aivan kauhea tilanne.
Sanoin, että voin tulla uudestaan ensi maanantaina, jos silloin on kahdeksalta vapaata aikaa. Tädin ilme kirkastui ja huojentui, kun ilmoitin, ettei minun tapauksessani ole hengenhätää, ei ainakaan akuuttia. Sellainen rutiinikäynti.
Sain uuden ajan maanantaiksi klo 07.55, jolloin käsivarrestani otetaan pieni putkiloiden verta ja selvitetään, onko se pysynyt sopivan juoksevana. Tutkitaan siitä myös joitain muitakin ainesosia, kalsium ainakin.
Palattuani kotiin vedin päälleni pyöräilyvaatteet ja -kengät, pakkasin rusinapähkinäseoksen paidan takataskuun, täytin juomapullon Zero-tiivisteellä ja polkaisin matkaan. Suunta oli Kihniölle mökille tai oikea huvila se on. Tatun työsuhde-etuihin kuuluva.
Matkaa sinne kertyi noi 82 kilometriä, helppoa tasaista tietä. Lempeä tuuli puhalteli satunnaisesti, ja komearunkoinen metsä, jota oli koko matkan ajan tien molemmilla puolilla, hohkasi kesäistä lämpöä. Linnut lauloivat ja liikenne oli maltillista.
Noin neljän tunnin ja kahden kymmen minuutin tauon jälkeen saavuin Kihniön idyllisen kirkonkylän keskustaan. Ensimmäinen havaintoni oli, että jo on paljon kirpputoreja ja parturi-kampaamoja. Kesäkahvilassa nautin kahvin ja viipaleen kääretorttua, eikä maksanut kuin 1,50 euroa!
Kysyin neuvoa vanhahkolta pariskunnalta. Nainen sanoi, että saa Vilho opastaa kun on paikkakuntalainen. Vilho halusi tietää, kuka olen ja miksi menen Mustaniemeen?
Perille oli helppo osata, vaikka edellisestä ja ensimmäisestä käynnistä oli pari vuotta ja silloin kulkupelinä oli auto. Viritin tulen saunaan ja odottelin muiden tuloa.
(585.)