Runsassateisen yön jälkeen maisemaa peitti aamulla Ilmatieteen laitoksen mukaan 28-senttinen lumikerros. Hiukan se vaikutti kosteahkolta, mutta hiihtäjäkollega löysi joltakin nettisivulta mielenkiintoisen voiteluohjeen: pitoalueelle seitsemän kerrosta Swix krystalia tällaisella vajaan kahden asteen pakkasella. Voidepurkit kävimme ostamassa Partioaitasta, jonka takapihalla seisoi lumiukko akkansa kanssa.
Swix, joka maksoi 14,90 euroa kappaleelta, herätti toiveita, että sillä saa hiihtoon uutta potkua. Muuten saman voiteen olisi hankkinut netin kautta kuudella eurolla, mutta se ei olisi ehtinyt tähän hätään.
Sukset toimivat niin kuin voiteluohje lupasi. Kun Kaisan kahvilalta lähdettiin nousemaan lähes kilometrin pituista mäkeä, totesimme, ettei hiihto vielä tällä viikolla olekaan näin tehokasta ollut. Keskiviikko oli muuten hiihtoviikon hiljaisin päivä, vaikka menijöitä oli kohtalaisesti. Iltapäivän hämärässä palaillessamme saatoimme todeta, että meni pitkiä matkoja, ettei vastaan tullut ketään eikä kukaan pyyhältänyt ohitse.
Sitten kun jo saavuimme Saariselälle vastaan tuli otsalampuin varustautuneita hiihtäjiä. Näky oli kuin jostakin valoesityksestä kirkkaiden valokiilojen lakaistessa aavemaisesti pimeää ympäristöä. Uhmakkaaksi sen teki hiihtäjien epätasainen keinahtelu ja äänettömyys. Niitä lamppupäitä oli paljon ja ne liikkuivat nopeasti.
Häilähti mieleeni jonkinlainen muistuma Jukolan veljeksistä siellä Hiidenkivellä. Nyt veljesten piilukot olivat vaihtuneet kirkaiksi maiseman lävistäviksi ledeiksi sekä möly ja mylvintä tiheäksi hiljaisuudeksi.
Torstaina hiihdot on tältä viikolta näissä maisemissa hoidettu, ja perjantain palailemme kotikonnuille lumettomaan ympäristöön. Tosin Kainuun kollega suuntaa pikapuoliin Sallaan ja minä palailen näihin maisemiin. Kaikesta huolimatta hiihto on iloinen asia ja Lappi siihen tarkoitukseen luonteva ympäristö.
(636.)