Turkin lyhyeksi kutistunut mutta seurauksiltaan mittavaksi paisuva sotilasvallankaappaus sai viikko sitten Kaustisilla Vaivaisukot-pyöräilyyn osallistuneen erään Arin muistelemaan kauan välttelemäänsä ja lopulta onnistunutta Turkin-matkaansa.
Hän oli tiedustellut istanbulilaisessa kirjakaupassa Nobel-kirjailija Orhan Pamukin kirjoja, jolloin myyjä oli alkanut moittia Pamukia kehnoksi kirjailijaksi ja ihmetellyt, miksi joku haluaa hankkia juuri hänen kirjojaan.
Näin Turkki, Istanbul ja presidentti Recep Tayyip Erdogan yllyttivät minut tarttumaan uudestaan Pamukin Istanbul Muistot ja kaupunki –kirjaan (Tammi 2004). Kirja on hyvä ja se johdattaa hienosti turkkilaiseen monikerroksiseenyhteiskuntaan.
Erdogan (1954) on syntynyt Istanbulissa sunnimuslimiperheeseen, jonka isä oli köyhä merimies. Uskonasioista innostunut poika sai jo koulussa lisänimen ”Koraanin satakieli”. Istanbulin pormestariksi hänet valittiin 1994 pitkälti köyhän kansan edustajana. Hän pani tuulemaan ja Istanbuliin rakennettiin ensimmäinen metrolinja, kaupungin ravintoloihin tuli alkoholikielto ja suunnitelmissa oli erilliset koulubussit tytöille ja pojille. Uudistuksia eivät katsoneet hyvällä maallistuneet kemalistit, ja he pyrkivät syrjäyttämään pormestarin. Vielä kun Erdogan 1999 möläytti runoilija Ziya Gökapin säkeen ”moskeijat ovat kasarmejamme, minareetit pistimiämme” luettiin hänelle tuomio kansankiihotuksesta ja elinikäinen politikointikielto. Erdogan käsitti, ettei hän voi Koraani kädessä käydä armeijaa vastaan.
Vapautumisensa jälkeen hän toimi entistä tehokkaammin AKP:n eli Oikeus ja kehitys -puolueen hyväksi. Vaali vaalin jälkeen Erdogan tukahdutti uudistuksia ja suunta kulki yhä enemmän kohti sulkeutunutta järjestelmää. Presidentti haaveilee tottelevaisesta yhteiskunnasta, joka rukoilee viidesti päivässä ja elää patriarkaalisten arvojen mukaisesti.
Turkin valitessa 2014 ensimmäistä kertaa presidenttiään suoralla vaalilla voitti Erdogan ensimmäisellä kierroksella. Valtansa pönkittämiseksi presidentti alkoi oitis maalata piruja seinille ja luoda salaliitoteorioilla sisäisiä ja ulkoisia viholliskuvia. Aikakirjoihin pyrkivä Erdogan tavoittelee valintaa vielä 2023 eli Turkin tasavallan 100-vuotisjuhlavuonna. Jos niin käy, Erdogan saattaa karistaa Turkin tasavallan perustajan Mustafa Kemal Atatürkin varjon. ”Minun johdollani”, hän sanoi taannoin, ” tämä maa, tämä valtio ja tämä kansa on yhtenäinen.”
Siitä lähdetään, että hän on sen sanonut tosissaan.
***
Oheinen teksti perustuu Spiegelonlinen artikkeliin Rächer (Kostaja). Sen on kirjoittanut Cigdem Akyol, jolta on tänä vuonna ilmestynyt Erdoganin elämäkerta. Teksti on yhä paikkansa pitävää. Erdogan muutti 24. heinäkuuta 2020 museona toimineen Hagia Sofian moskeijaksi. Koraanin satakieli sopii yhä Erdoganin lempinimeksi.
(594.)