Väiskistä eli Ojajärven Väinöstä olen kirjoitellut useasti. Hänestä on helppo kirjoittaa ja hänet on helppo ottaa puheenaiheeksi. Mies kun on hiihtänyt seitsemänä talvena tuossa Linnanpuiston jalkapallokentällä, siis keskellä kaupunkia, kilometrin mittaisella ladulla tuhat kilometriä. Niin hän hiihti sen tänäkin talvena. Tai oikeastaan hän hiihti seitsemän kilometriä enemmän.
Toissa päivänä kentällä kävi Ilkan toimittaja ja valokuvaaja ja heidän tuotoksensa oli torstain 16.2. lehdessä. Väiskin lisäksi oli jututettu myös lapualaista Mauri Alakoskea, joka on myös yhden sortin Väiski eli hiihtoniilo.
Väiski laittoi eilen eli keskiviikkoiltana sähköpostiviestin, jossa haastoi tuttuja aamuyhdeksältä hiihtämään Linnanpuiston jalkapallokentälle. Kun menin sinne, hiihti siellä Väinö ja eräs rouva. Muita haastettuja ei näkynyt. Olisivatko kauhistelleet lumenpuutetta. Lunta kentällä oli, oli latuja eikä kelissä ollut moittimista. Siinä pääsi kokemaan lentokelin hurman.
Aikamme hiihdeltyämme poistuimme kentältä. Saatoin todeta tyytyväisenä kilometrejä kertyneen hieman päälle kahdeksan. Ne tulivat kuin huomaamatta, sillä yksi edestakainen eli meno ja paluu oli 200 metriä, joten niitä tuli 40 kappaletta.
(671.)