Tämän tiistain kaltaiset aamut ovat jääneet mieleeni hamasta lapsuudesta, ja siitä on aikaa. Ne ovat jättäneet muistiin pettymyksen. Kevät on edennyt jo pitkälle, ja koko ajan mennään kohti suurempaa täydellisyyttä, sitten yhtenä yönä taivas pudottaa lumikuorman, joka peittää maankamaran joka sopen.
Nopeasti tuohon muutokseen tottuu pettymys hälvenee. Ilmiö toistuu keväästä toiseen.
Pajuluomaan tulee vettä vyörymällä. Pysähdyn hetkeksi siihen kohtaa, missä uoma levenee. Virtaava vesi sieppaa rannan jääkielekkeestä kimpaleita, joita vesi hioo lautasmaisiksi. Siinä niitä kelluu kymmeniä.