Lopuillaan on vuoden lyhyin kuukausi. Tämän päivän jälkeen sitä on enää päivä ja se on siinä. Minusta on tuntunut, että tämä helmikuu on kulunut liiankin nopeasti, vaikka joistakin sen päivistä ei ole meinannut tulla loppua. Kuukauteen on mahtunut takatalvea ja alkavaa kevättä.
Näitä kuukausia on elämässäni ollut 73. Tämänkin helmikuun on muista erottanut 16 viime vuoden aikana Einon, lapsenlapsen, syntymäpäivä. Nytkin se katkaisi arjen pariksi tunniksi täytekakkuineen. Perinteisesti ja tahdikkaasti päivänsankari ilmoitti kekkereiden päättyneen kello 18, ja vieraat saavat poistua. Näin se kutsussakin oli ilmoitettu ja etiketin mukaan mennään.
Lähtiessämme teimme kaksi havaintoa: valo sen kuin lisääntyy ja autojen katoille oli kertynyt melkoisesti lunta, ja sitä naapurin Simokin näkyi yhä lykkivän. Lunta ajopeleistä harjatessa joku meistä yli 70-vuotiaista ehti sanoa, että lunta on juuri niin kuin ennen vanhaan. Toinen täydensi, että näin sitä oli joka talvi. Hienoja muistoja, vaikka eivät ihan paikkaansa pitäisikään.
Kävin vielä myöhemmin kaupassa Almeralla, jonka takapyöriin poika kaverinsa kanssa oli iltapäivällä vaihtanut uudet jarrupalat. Pitihän niitä kokeilla: ei kuulunut jarruttaessa rohinaa eikä vingahtelua. Jarrupalojen hintakin oli vain 25 euroa. Työn sivukuluineen korvaan remonttiryhmälle pizzalla Alwarin kulmassa.