Nyt tulee kiire, jotta saan tammikuulle kerrytettyä hiihtokilometrejä edes saman verran kuin mitä niitä on tullut uimalla. Tähän mennessä vuoden ensimmäisen kuukauden hiihdot ovat vaivaiset 12 kilometriä. Uintia tässä vaiheessa on 27 kilometriä, ja kuukautta on vielä viikko jäljellä. Näin ei urallani juuri koskaan ole käynyt – en ainakaan muista, että talvella – siis kun maassa on hanki ja …– uin enemmän kuin hiihdän.
Sääennuste tosin lupailee näihin maisemiin alkavalle viikolle pakkasta ja lumisadetta, mutta näyttää siellä olevan usean päivän jakso pluskelejäkin. Muuan tuttu kertoi äskettäin, ettei häntä enää oikeastaan harmita lumettomuus; hän pakkaa uikkarit, t-paitoja ja shortseja sekä muuta aurinkokelien materiaalia ja lentää vaimonsa kanssa Kanarialle.
Vähän käy kateeksi.
Tietysti lumettomuuden yli pääsee kun siirtyy näiltä sijoilta vajaat tuhat kilometriä pohjoisemmaksi. Tosin siellä näkyy hönkivän melkoista pakkasta, mutta enemmin sitä sietää kuin lumen puutetta, vesisadetta, pimeyttä ja liukkautta. Sitten siellä on vielä tartuntavaara tästä koronaviruksesta, mutta Kiina aikoo kieltää maanmiestensä matkustelun, jotta tauti pysyy kurissa.
Sekin tässä painaa päälle, kun ilmoittauduin viime syksynä erääseen tuhannen kilometrin kerhoon, jossa tavoitteena on hiihtää tuo kilometrimäärä, mutta arvaamattomien olojen takia suoritukseen hyväksytään myös juosten ja kävellen hankitut kilometrit. Kävelyä muuten päivittäisillä koiralenkeillä marraskuun alusta on kertynyt jo yli sata, ja on siinä muitakin kävelyjä. Kilometrimäärä yllätti ja muistutti, kuinka pienistä puroista kertyy melkoinen kymi.
Perinteinen aamulenkki Capun kanssa on 1,2 kilometriä ja monena päivänä lenkki tulee kierrettyä kaksi kertaa, aamuin ja illoin. Tuhatta kilometriä pelkästään niillä ei saa täyteen. Nyt hiihtäen ja koiran kanssa tehtyjä lenkkikilometrejä on marraskuun alusta reilut 300. Vielä on aikaakin ja tiedossa on ainakin yksi Lapin-reissu.
Se pitää muistaa, ettei tervehenkinen kuntoilu saa aiheuttaa stressiä. Jostakin lehdestä kopioin tuon pilapiirroksen vain muistuttamaan, ettei lumen puutteesta eikä pakkomielteisesti hiihdosta saa tehdä mörköä. Mutta pitää toivoa, että ensi viikon lopulla Vöyrille saadaan sen verran latua, että SM-hiihdot onnistuvat.
Sen vielä jotenkin ymmärtää, että hiihtäjä hiihtää sen minkä ihmisvoimin avustetut lumiolosuhteet sallivat, mutta kun hiihtoon pitää vielä yhdistää ampuminen. Pystyssä ja makuulta, tuulessa ja tyynessä, se on jo oma juttunsa.
(968.)