Todelliseksi ongelmaksi on taas muodostunut Linnanpuiston ja Ylisentien väliselle puistokäytävälle turvonnut rapakko. Se ei enää ole vain keväinen ongelma eikä mikään pieni lätäkkö, vaan se on alaltaan toista aaria. Syväkin se on siltä kohtaa, josta sen tähän asti olen tottunut ylitämään aamuhämärässä koiran kanssa.
Enää en tohdi kahlata sen poikki, vaikka se saappaillani vielä luonnistuu. Kierrän rapakon, mutta Capu teputtaa urhoollisesti läpi kylmän veden niin, että pahaa tekee. Joillekin lyhytkoipisille koirille, kuten mopseille, se ei enää onnistu, niiden pitää valita kiertotie tai turvautua taluttajan kantoapuun.
Huolestuttavaksi asian tekee se, kun samaa uraa kulkevat aamuisin ja iltapäivisin koululaiset ja töihin menevät ja sieltä tulevat. Useimmat polkupyörällä. Siinä rapavesi loiskuu ja lotisee, kun pyöräilijä ottavat vauhtia kiihdyttääkseen läpi lätäkön. Puntit siinä helposti kastuvat.
Ilmiö toistuu aina kun lämpöaalto saa vähäisenkin niskalenkin lumesta: vesi nousee kuin käskystä kyseiseen kohtaan ja sitten kun taivas tiputtaa vettä rapakko sen kuin kasvaa. Ilmasto lämpenee vuodenajasta riippumatta.
Ongelmasta kärsivät Linnanpuiston kentän hiihtäjät keväällä kun hiihtokausi on parhaimmillaan ja kentän eteläpään notkossa kosteus tunkee lumen alta ja möhjäännyttää ladut. Siihen loppuu hiihtely niillä laduilla. Näin ilmastonmuutos on tunkeutunut aivan kotikulmille.
Usein tulee mieleeni, että voisiko kaupunki ja sen kaivinkoneet tehdä laskuojan, joka juoksuttaisi veden Pajuluomaan. Näin kuivuisi rapakko-ongelma eivätkä pakkaset – niitäkin vielä tulee –jäädyttäisi puiston väyliä salakavalan liukkaiksi. Toissa talvena jouduin hallitsemattomaan liukuun kun saapas ei pitänyt ja rojahdin kipeästi kyljelleni. Koira luuli, että meneillään on jokin kisailu ja hyppi vimmatusti ja lipoi naamaani. Sain hädin tuskin hengitettyä. Moneen viikkoon hiihtämisestä eikä muustakaan liikunnasta tullut mitään.
Jos ei tuota toistuvaa ja pirullista lätäkköä ja varsinkin sen syntyä saada eliminoitua, hankin omalla (?) kustannuksella (pikaluotolla) kaivinkoneen puhkaisemaan maastoon ojan tai jonkinlaisen lurun vapauttamaan patoutuneet vedet. Pitäähän veden päästä liikkumaan.
(956.)