Iän kertyessä meikäläisiä koskettavaksi kestoaiheeksi nousee muisti, sen toiminta ja toiminnan heikkenemisen. Tärkeä asia ja lähes jokaista koskeva.
Muistia pitää hoitaa ja huoltaa, treenata ja käyttää. Havahdun aina kun jostakin muistin syövereistä putkahtaa agendalle yllättäviä ja mielenkiintoisia asioita, joilla on kytkös toisiin aiheisiin ja niin synty pitkiä asiaketjuja. Lopulta huomaan, ettei mikään ilmiö esiinny yksin, aina siihen liittyy muutakin. Lueskelin Tolstoin Sotaa ja rauhaa ja pysähdyin kohtaan, jossa vanha ruhtinas selittää mitä virheitä Napoleon oli tehnyt sodissa, vieläpä hallitustoimissaankin.
”Arveletko ehkä, etten minä, vanhus, käsitä asiain nykyistä tilaa? – virkkoi vanha ruhtinas.–Älähän huoli! Yölläkin ne ovat mielessäni. Mutta missä on tuo sotapäällikkö, mitä ihmeitä hän on tehnyt?
–Pitkäksi kävisi selittää, vastasi poika.
–Mene Bonapartesi luo. Kuulkaa, mademoiselle Bourienne, tässä on vielä eräs kuormarenkikeisarinne ihailija!, huusi vanhus oivallisella ranskan kielellä.”
Tuntuu ehkä kaukaa haetulta, kun mieleeni juolahti Napoleonin Moskovaan tekemä epäonnistunut sotaretki ja siitä Charles Joseph Minard 1861 laatima grafiikka, josta on tullut alansa klassikko. Se kuvaa taitavasti Napoleonin 422 000 miehen armeijan sotaretkeä vuodesta 1812 Puolan Niemen joelta Moskovaan 1813.
Jo ensi silmäyksellä käy selväksi, kuinka joukkoja kuvaavan harmaan ala kapenee, eli mieskato on suurta ja se suurenee joukkojen perääntyessä – musta linja – Moskovan porteilta. Lopulta elossa oli enää 10 000 miestä! Raskaita tappioita, joita sotimista enemmän aiheuttivat nälkä ja kurjat olot. Napoleon lähti soitellen soitaan.
Kyseisen tilastografiikan mittava tietosisältö on on tiivistetty helposti omaksuttavaksi. Tilastografiikan professori Edward R. Tufte kirjoittaa teoksessaan The Visual Display of Quantative Information, 1998: ”Vaatimattoman näköinen grafiikka kuvaa useita ulottuvuuksia tai muuttujia, kuten ajan, paikan, armeijan koon ja sen liikkumissuunnan ja lämpötilan. Paljonko noiden asioiden kuvaamiseen olisi tarvittu tekstiä? Nyt asia selviää katsomalla. Kyse on tiedon visuaalisesta kommunikaatiosta.”
Graafisen huippuosaamisen periaatteet ovat oppikirjamaisesti mielenkiintoisen datan hyvin suunniteltu esitys aiheen, tilastotieteen ja suunnittelun suhteen. Se taas koostuu monimutkaisista ideoista, jotka välitetään selkeyden, tarkkuuden ja tehokkuuden avulla
Graafinen huippuosaaminen on sitä, joka antaa katsojalle eniten ajatuksia lyhyessä ajassa ja vähiten mustetta pienimmässä tilassa. Se on melkein aina moniarvoista. Ja graafinen huippuosaaminen vaatii totuuden kertomista tiedoista. Yksinkertaista.
* * *
Asuntoyhtiön pihaan ilmestyi vapun alla puutarhakeinu, suomalaisten pihakalusteiden klassikko. Sen kokoaminen kävi näppärästi, ja keinu oli toimintakunnossa tunnissa kun asialla olivat taloyhtiön puheenjohtaja, hallituksen jäsen ja isännöitsijä. Keinun rakenteet ovat tummaa puuta, kangaskatos on vaalea ja istuinosaa kannattavat kettingit.
Ilma oli suosiollinen, ja keinu oli heti kovassa käytössä ja parhaimmillaan siinä istui kolme ihmistä. Lähipäiviksi on luvattu kylmää, jopa takatalvea, mutta elämme vasta toukokuun alkua, joten kaiken järjen mukaan lämpöisiä päiviä on tulossa. Eikä puutarhakeinussa mikään estä kiikkumista vähän viileämmässä säässä, kunhan ei sään armoilla viivy liian pitkään.
Uusi kaluste täyttää paikkansa pihassa ja se antaa viihtyisän säväyksen kertoen, että meillä on paikka, jossa on helppo tavata talon asukkaita. Hiekkalaatikkoa ei meillä ole, onko ollut koskaan? Se kertaa talon asujamistosta.
Sekin hyvä puoli omalta kannaltani on, että asuntomme kahdesta ikkunasta on suora näköyhteys keinulle. Sieltä on jo kuulunut vilkasta juttelua ja iloista naurua. Vaikka kohtaamispaikka ei tuon kummallisempi ole, keinu on jo osoittautunut tarpeelliseksi. Kukapa mattotelineelle naapuria viitsii mennä häiritsemään?
Kun muutimme tähän, pihassa oli lasten keinuteline vailla varsinaisia keinuja, ja siinä se teline edelleen kököttää toimettomana. Lienee tavallista näissä keskustan kerrostaloissa, ettei niissä juuri asu lapsiperheitä, mutta onneksi lapsenlapset tuovat kaivattua toimintaa.
Se vielä puutarhakeinusta, että se tuo mieleeni Lauri Viidan Alfhild-runosta sen kohdan, joka kuuluu ”Siellä he jollakin planeetalla puutarhakeinussa pihlajan alla viipyvät nuoruuden muistoissa…” Piti kaivaa esille kyseinen runo ja taas kerran todeta sen kosmiset mitat..
(914.)