Porukassa, sellaisessa kymmenen hengen sauvakävelyryhmässä, jollaisessa talsin sunnuntaina aamulla, ei tarvitse olla kuin yksi hyvä jutunkertoja, niin taival taittuu huomaamatta. Vastatuuli eikä jäisellä tiellä hetkeksi unohtunut liukkaus haittaa kun kaveri kertoo vaikkapa siitä kauppiaasta, jolta asiakas osti kymmenen sentin pätkän teemakkaraa.
”Olisin halunnut sen siivutettuna”, makkaraa ostanut huomauttaa.
Kauppias ottaa makkaranpätkän, asettaa sen leikkuulaudalle ja silpaisee sen neljään yhtä suureen osaan.
”No niin, olkaapa hyvä ja tässä sitten vielä lasku siivutuksesta”, kauppias sanoo ja ojentaa asiakkaalle kuitin.
En muista, oliko toinen juttu samasta kauppiaasta, mutta oivaltava oli hänkin. Kertojan mukaan kesällä tansseista myöhään palatessa nuoret miehet tapasivat poiketa tutulta kyläkauppiaalta ostamassa limonadia ja makkaraa. Tuotteet olivat tuoreita, sillä hän säilytti niitä saappaissa, jotka roikkuivat narusta kaivossa vedenpinnan tuntumassa. Eipä ole silloinkaan jääty pulaan, vaikka kauppa toimi ilman Huurteen jäähdytyskoneita. ”Kylmäketju” toimi.
Muistin minäkin erään jutun kauppiaasta, jolta muuan isäntä osti jotakin halpaa lypsykoneen osaa. Kauppias sanoi sen hinnaksi kolme silloista markkaa, johon asiakas totesi, että toisessa kaupassa se maksaa vain kaksi markkaa, johon kauppias:” No, meiltä sen saat ilmaiseksi.”
Vielä kun tämä tarinaniskijä kertoi eräästä työmiehestä, jonka paheena oli juopottelu, askel keveni ja vauhti parani. Jonakin perjantaina tämä ammattimies valitti työnjohtajalle, että pitäisi saada förskottia, kun mopon kettingit menivät katki. Työnjohtaja tiesi, mihin tarkoituksiin kottirahat menisivät ja niinpä hän toi iltapäivällä miehelle uudet mopon kettingit.
Työnjohtajalla oli tilannetajua ja pelisilmää kuin entisellä pesäpalloilijalla, eikä förskotin pyytäjänkään tarvinnut pahoittaa mieltään.
***
Sunnuntain 12,3 kilometrin lenkki alkoi olla mukavalla mallilla. Paita tuntui kostealta ja mieli virkeältä, kun harpoimme viimeisiä kilometrejä. Pitihän tuollaiset jutut päästä tuoreeltaan kertomaan kotijoukoille. Siinä lampsiessamme joku vielä kehui selfietikkua huippukeksinnöksi, jolloin toinen totesi sen yhtä käänteentekeväksi uudistukseksi tai innovaatioksi kuin viikatteen varteen liitetyn tapin, josta niittäjä pitää kiinni antaakseen työlleen lisätehoa.
Ihminen on perin juurin kekseliäs.
(638.)