Harrastan kuntouintia, vieläpä intohimoisesti, vaikka uintia ei kuntoliikuntana kaikkialla arvosteta sillä tavalla kuin vaikkapa juoksemista tai hiihtoa ja niiden eri variaatioita: maastojuoksua, suunnistusta, yhdistettyä tai ampumahiihtoa. Poikkeuksena on avantouinti, siis uiminen avannossa. Se kai on jotakin.
Uiminen määritellään kylpyurheiluksi, pulikoinniksi ja muuksi sellaiseksi. Se johtuu siitä, että kesäaikaan sanonta ”kävin uimassa” tarkoittaa molskahdusta rantalaiturilta veteen, eikä sillä ole uimisen kanssa muuta tekemistä kuin pinnallapysyminen. Mitä nyt muutama käsiveto ja vauhdikasta potkimista, jonka jälkeen vesi laiturin ympärillä kuplii.
Torstaina kolmannen kerran tällä viikolla, hyppäsin uimahallin kahdenkymmenenviiden metrin altaan kolmannelle radalle, joka on tarkoitettu nopeille kuntouimareille. Jokainen määrittelee oman vauhtinsa ja suhteuttaa sen toisten nopeuteen. Kolmen kilometrin urakan aloitan rauhallisin vedoin hakien otetta vedestä. Samalla radalla lisäkseni ui kaksi muuta. Toinen kroolaa, toinen ui selkää koko radan leveydeltä laajakaarisin käsiliikkein. Tiedän, etteivät he viitsi kauan polskia.
Senkin tiedän, kumpi noista saman radan uimareista lopettaa ensin. Tavallisesti se, joka repii vauhdikkaasti muutaman sata metriä alkaakseen sitten altaan päässä vetreyttää akillesjänteitä ja taivutella jalkojaan. Lopetukseksi hän ui vielä muutaman altaanmitan ja häipyy. Tosiasia on, että harvan kärsivällisyys riittää uida paria kilometriä. Minulle se ei tuota vaikeutta, olen tottunut uimaan allasta päästä päähän niin kuan, että olen tehnyt120 käännöstä. Naapurikaupungin uimahallin viidenkymmenen metrin altaassa, kolmekilometrinen vaatii vain 6o käännöstä, mutta uintimatka tuntuu kuin olisin ulapalla,
Uidessani en tohdi ajatella mitään vaativampaa ja pitkäkestoista, sillä uidessa pitää keskittyä matkan laskemiseen tai muuten sekoaa. En käytä toisen allaspäädyn laskulaitetta, eräänlaista helmitaulua. Perustelen sitä sillä, että se hidastaa uintia..
Torstaina tämän vuoden kilometrimääräksi tuli 132, mikä tietää 44:ää kolmen kilometrin uintikertaa. Viime vuonna aloitin uimisen elokuun ensimmäisenä päivänä ja vuodenvaihteessa kilometrejä oli 126 eli uintikauden kokonaismäärä on tässä vaiheessa 258 kilometriä. Juhannukseen mennessä uimahallin sulkeutuessa kesätauon ajaksi, tulee vielä muutama kilometri.
***
Uinti on tekniikkalaji. Muuan entinen työkaveri, innokas uimari, määrittelee kehnotekniikkaisen uimarin menon rantakäärmeen luikerteluksi. Se kuvaa hyvin uimari vääntelehtimistä pituussuunnassa. Silläkin tavalla toki voi uida, sillä uinti ei ole arvostelulaji. Kuitenkin nyrkkisääntönä olen kuullut, että uinnissa tärkeintä on asento vedessä, hengitys sekä käsivedot ja potkut. Ne kun ovat tasapainossa, niin uinnissa on tyyliä. malttia ja menoa. Varsinkin vapaauinnissa eli kroolissa on hyvä muistaa niin sanottu rullaus, jolloin potku lähtee ja saa voiman lantiosta.
En väitä, että olisin nopea uimari, mutta eteenpäin pääsen tehokkaasti, mutta joskus ajaudun hetkelliseen vauhtisokeuteen. Mutta kun joku pyyhältää vaivattomasti ohitseni, tiedän paikkani: olen kuntouimari.
(816.)