Näillä seuduilla eli Saksan Schleswig-Holsteinissa ja vähän etelämpänä ei ihan hiljattain ole koettu tällaista toukokuuta sitten kun lämpötiloja on virallisesti alettu mitata eli vuodesta 1881. Ison kaupungin keskustassa kuten täällä Hampurissa kuumuus tiivistyy kun ei mistään tule pienintäkään tuulenvirettä. Ihmiset pyyhkivät hikeä kasvoiltaan ja näyttävät tuskaisilta, paidan selkämys liimaantuu ihoon ja sukat luistavat kengissä.
Kuivuuden tavallinen kadunmies huomaa kun nurmikot puistoissa ovat kärventyneet karrelle ja menettäneet keväisen vihreytensä. Se on vielä pientä täkäläisten ja muidenkin maanviljelijöiden pelkojen rinnalla, miten käy sadolle. Ennen he ovat pelänneet viileätä ja märkää toukokuuta, mutta nyt tilanne on aivan päinvastainen ja näkymät entistä pelonsekaisemmat.
Oma lukunsa ovat autoilijat, joiden nelipyöräisten alla helle on jo murentanut teitä varsinkin Saksan pohjois- ja itäosissa. Tieviranomaiset varoittavat lohkeamista ja montuista, joitain väyliä on jouduttu sulkemaan. Saksalaiseen liikenteen ei ole saanut puuttua kuin äärimmäisessä tilanteessa, puhumattakaan nopeusrajoituksista. Luonnonvoimille ei täälläkään mahdetaan mitään.
Seuraava pelonaihe on se kun subtrooppinen vaihe purkautuu ukkosmyrskyinä, kaatosateineen ja rakeinen. Vielä kun tulossa on viikonloppu ja autobaanat täyttyvät, niin tiedossa on kilometrien mittaisia ruuhkia.
Tällainen helle tietää paineita panimoille, joita tässä maassa riittää: kansa janoaa olutta. Saksalainen ei tule ilman olutta toimeen olipa sitten helle tai pakkanen. Ja kun olut ja jalkapallo yhdistyvät on siinä saksalaisen elämänmuodon ydin. Avasipa minkä tahansa lehden, raportoidaan siinä tarkasti ja laajasti pian alkavista Pietarin MM-kisoista. Kuvan otin erään kämäisen aseman ravintolan seinästä jossa oli kymmeniä – kuvassa vain osa- fanihuiveja.
Tosin Hampurissa koettiin pari viikkoa sitten ankara järkytys, josta toipuminen vie aikansa, kun maineikas HSV, Hamburger Sport-Verein putosi Bundesliigasta pelattuaan siinä yhtäjaksoisesti 1963–2018 eli 55 vuotta. Edessä saattaa olla pitkä suruaika.
Pieni episodi: Kävin ZOB:sta eli Zentral Onnibus Bahnhofissa ostamassa bussilipun Bremeniin, ja virkailija huomasi passistani, ”aus Finnland, meine Schwiegermutter wohnt in Finnland” eli hänen anoppinsa asuu Suomessa. Onnittelin herraa ja käskin sanoa anopille terveisiä.
Maailma sen kuin pienenee, ja mitä nämä helteet vielä saavat aikaan?
(814.)