Lauantain aamuyhdeksältä tehdessämme lähtöä Salon torilla en voinut kuin ihailla siellä aamua viettävän väen paljoutta. Kahviloiden kymmenet, elleivät peräti sadat tuolit olivat varattuina. Myyntikojut muistuttivat, että ollaan markkinapaikalla.
Väistämättä mieleeni tuli, että jotakin oman kotikaupungin torielämästä puuttuu ja sen mukana paljon. Kun pääministeri Juha Sipilä sai sanottavansa sanottua, mikrofoni, ämyrit ja muu rekvisiitta kerättiin kampanjabussin uumeniin.
Pyörän selkään noustiin monella tyylillä. Tiukka ote sarvista ja jalka reippaasti satulan yli, joku otti pyöränsä hallintaan kallistamalla sitä tarpeeksi, myös alkuvauhti parilla ponnautuksella helpotti lähtöä. Yksin tein muodostimme vihreäpaitaisten polkupyöräilijöiden jonon.
Aivan ajolinjamme vieressä puutarhatuotteita järjestelevä naiskauppias suuntasi viestinsä meille kun ei muitakaan kuulijoita näkynyt: ”Menkää ja häipykää kauaksi.” Mieleni olisi tehnyt huomauttaa, että ei me tänne millään viekkaudella ole tultu, mutta hyvää lauantaita joka tapauksessa. Harmi jos hänen lauantainsa meni pilalle.
Perniössä meidät otettiin sydämellisesti vastaan niin kuin muillakin pysähdyspaikoilla. Perniö on entinen kunta, joka nyt kuuluu Saloon. Pyöräilijöille tarjottiin salaattia, kukkakaalia, tomaatteja, kalkkunaa ja mitä kaikkia herkkuja niitä olikaan. Myös paikallishistoriaa saimme roppakaupalla, kuten kuvauksen kirkoista.
Odotellessani kahvilan toilettiin pääsyä kysyn paikan isännältä, että mistä omaperäinen nimi Pastantti tulee. Hän aloittaa siihen tapaan, että asia on tullut selvitetyksi monelle muulle ennen minua.
Kyse on paikallisesta perinneruoasta eli perunapuurosta. Se syntyy seuraavasti: Muutaman kuutioidun perunan keitinvesi otetaan talteen. Survotut perunat sekoitetaan takaisin keitinveteen, johon lisätään suola ja annetaan kiehahtaa. Sitten ripotellaan ruisjauhoa varoen, ettei se paakkuunnu. Puuroa haudutetaan tunti välillä sekoittaen. Lautasvalmiiseen annokseen lisätään voisilmä tai puolukkasurvosta ja päälle lorautetaan maitoa, ja siinä on valmista pastanttia.
Paikkansa piti kulunut sanonta: matkailu avartaa. Samaa voi sanoa saksalaispariskunta, kun he saapuivat Tenholassa taukopaikalle pyöriään taluttaen. Heitä piti mennä ottamaan vastaan, ja kas kättelemään tuli myös pääministeri Sipilä. Kuva heistä täytyi ottaa rouvan ja oman valokuvaajamme kameralla. (So posiert Premierminister Juha Sipilä zwischen deutscher Freundin und Freund.)
On siinä mukava muisto viedä Berliiniin ja kertoa, kuinka Suomen pääministeri pyöräilee kauniin maansa maanteillä ja on valmis asettumaan kuvattavaksi. In Deutschland geht es nicht an! Ei kävisi Saksassa.
Sipilän turvamiehille pitää antaa tunnustus joustavuudesta. He eivät rynnänneet estämään valokuvaamista, joka huokui käsittämätöntä ystävyyttä. Sellaista esiintyy vain jossakin Tenholassa tai sitten Kaurismäen elokuvassa.
***
Lauantain pyöräilymme oli kunnianteko Suomen itsenäisyyden 100 vuodelle. Taipaleemme oli erikoisen mäkistä ja vaativaa, mutta pääsimme myös nauttimaan vauhdikkaista laskuista. Juhlallinen kuva otettiin siinä paikassa, jossa matkamittariin lauantaina tuli 100 kilometriä.
Seistessämme tienreunassa pilkotti valokuvaajan takana ison talon julkisivussa kirjaimet KTY. Kyse oli Karjalohjan työväentalosta. Joku siinä totesi, että viisas kansa muistaa historiansa.
Majapaikkaan pääsimme taivaan revetessä salamointiin ja tummien pilvien tyhjentäessä kuormansa.
(717.)