Vaasassa on muutama paikka, joka on tehnyt minuun vaikutuksen. Eilen lauantaina se oli Strampen, paviljonkiravintola. Hyvää ruokaa siellä tarjottiin tälläkin kertaa hienossa ympäristössä. Strampenissa tulee poiketuksi pari kertaa kesän aikana.
Kyse on perinteikkäästä ravintolasta. Jossakin näin vuosiluvun 1868, ja kun luurailin nettiä, osoittautui se perustamisvuodeksi. Siis yli 150-vuotias ravintola lehtevässä ja merihenkisessä ympäristössä. Hienoisesti skandinaavisesti säväytti se, kun tarjoilija toi pöytäämme jälkiruokia ja kysyi minulta, joka olin tilannut jäätelön, ”glass” ja olin sanoa ”för mig”, mutta asia hoitui suomella.
Lähellä, Strampenin kanssa Rantakadun varressa on kunnioitusta herättävä Hovioikeus. Jo pelkkä rakennus ottaa ohikulkijankin, puhumattakaan sinne asioimaan poikkeavaa, luulot pois. Kuuliaisuuden kaipuuta siinä lähellä herättää vankila. Vanha rakennus sekin, jota ympäröivät tylyt muurit. Kiehkurainen piikkilanka muurin päällä karistaa pakohalukkuutta.
Vaikutuksen tekee 50 metrin altaan uimahalli. Sinne tulee poikettua ainakin kerran vuodessa, yleensä loppukeväällä. Silloin testaan, paljonko kahden kilometrin uintiin kuluu enemmän aikaa kuin kotihallin 25 metrin altaassa. Puolisen minuuttia kauemmin se vaatii ja välillä tuntuu kuin uisin jossakin ulapalla, kun kroolaan Vaasan allasta päästä päähän.
Rannikolla kun ollaan, Vaasan venesatamat pitää kerran kesässä käydä katsastamassa. Kaupungissa on niin paljon veneitä, että niillä voidaan helposti evakuoida asukkaat saaristoon tai peräti Uumajaan asti. Usein laiturit ovat viikonloppuisin tyhjiä, kun ihmiset ovat purjehtineet tai puksutelleet ja tietysti kiitäneet mökeilleen. Laitureissa näkee kelluvan sellaisiakin pursia, joilla saattaa ylittää Atlantin.
Kun tämä meidän komea lentokenttämme menetti liikennöitsijän ja hiljeni, on Vaasassa lähin mitat täyttävä lentokenttä. Viimeksi matkan aloitin sieltä kesäkuun alussa ja sinne sen myös päätin. Mukava sieltä oli yhden aikaan yöllä tulla Seinäjoelle – valoisana kesäyönä.
Mieli tekisi vielä mainita Vaasan uusi jalkapallostadion, mutta kun kotikaupungissa on yhtä komea, jätän sen mainitsematta. Se pitää vielä sanoa, että kesäiset polkupyöräilyt Vaasaan ja takaisin ovat palkitsevia. Melkein koko 80 kilometrin matka sujuu omilla väylillä. Vain peninkulman matka valtatietä Halkosaaresta Ylistaroon pitää jakaa vilkkaan liikenteen kanssa. Muuten meno ja paluu sujuu vanhaa tietä ja kevyen liikenteen väylää.
Kaikista parasta Vaasassa kuitenkin on se, että sieltä voi kätevästi palata kotimaisemiin.
(595.)