”Sie haben beim Navigieren schlimme Fehler gemacht”, Helmut sanoi saavuttuamme vartin ilmoitettua myöhemmin. Jouduimme ajamaan hitaasti illalla oudossa kaupungissa ja sen takia navigoimme hieman virheellisesti.
Minua ei vartin myöhästyminen vaivannut. Helmut halusi tarkistaa ajoreittimme navigaattorin datasta.
”Minähän sanoin, että pysytelkää Neissen oikealla puolella, hän huomautti voitonriemuisesti.
”Loppu hyvin, kaikki hyvin”, kakistelin ja siirryimme aterioimaan.
”Tulitte pitkin Oder–Neisse-linjaa, toisen maailmansodan tärkeää rajaa, joka erottaa Saksan ja Puolan, rajanaapurina on Zgorzelec Görlitzin puolalainen kaksoiskaupunki.
”Elämä täällä Saksan itäisimmässä kaupungissa oli villiä, kunnes Puola liityttyä EU:hun ja rajat saatiin kontrolliin”, Helmut esitelmöi.
”Täällä varastettiin autoja enemmän kuin missään muussa Saksan kaupungissa. Autot katosivat jäljettömiin Puolan puolella, jossa niiden moottorit irrotettiin ja siirrettiin toiseen samanmerkkiseen ja varastettu auto maalattiin saman tien.”
”Uskaltaako auton jättää yöksi kadunvarteen”, kysyn ja Helmutin mielestä se on nykyään turvallista, sillä Puolan keskiluokka on vaurastunut ja maalla on omaa autoteollisuutta ja EU-tukee liikenneinfraa, kuten huomasitte valtavia tiejärjestelyjä risteyksineen.”
Salaatin ja kahden alkoholittoman oluen jälkeen menimme nukkumaan, koska aikomuksemme oli jatkaa matkaa Puolan Toruniin, Kopernikuksen kaupunkiin.
Aikomukseksi se jäikin.
Autoa ei ollut kadunvarressa.
Helmut totesi mukaillen puolalaista matkatoimiston slogania:”Tulkaa Puolaan, autonne on jo siellä!”