Esimerkki tekee kaltaisekseen eli matkiminen tai jäljitteleminen on tehokkain tapa oppia niin hyvää kuin pahaakin. Rasismiakin tai sitten ei.
Tulee mieleeni vastapäätä keittiön pöydässä istuva henkilö, joka on elänyt parhaita nuoruutensa vuosia ympäristössä, joka on koostunut erivärisistä ihmisistä ympäri maailmaa ja vieläpä sieltä köyhimmiltä kulmakunnilta. Tarjolla olisi ollut lyhyt tie rasismiin, mutta se tie ei houkutellut, sillä kyse oli Luojan luomista ihmisistä.
Siinä on oppinut tulemaan kaikkien kanssa toimeen ja jakamaan yhteistä tilaa, ja kun sen kerran oli oppinut, on oppi säilynyt ja sitä on tullut edelleen jaettua. Senkin hän oivalsi, etteivät jakolinjat ja suhtautuminen erirotuisten välillä noudata poliittisten puolueitten sisäisiä rajoja eikä paljon muitakaan rajoja. Rasistit nyt vain ovat sekalaista seurakuntaa. On niitä, jotka kelpaavat jonkun puolueen keppihevoseksi, jolla voi pyrkiä päämääriinsä. On myös niitä, jotka ovat jääneet metsänreunaan irvistelemään.
Rasismia ja sen piirteitä voi olla kenessä hyvänsä, kuten siinä humanistissakin, joka halukkaasti esiintyy huumorimiehenä hauskuttaen matkimalla mustalaisten puhetta.
Muistan tuon vastapäätä keittiönpöydässä istuvan joutuneen kerran poistamaan työpaikalleen sairaalaan toistuvasti ruokailuaikoina tulleen seurueen, joka oli tullut katsomaan sukulaistaan. Jopa jyrkkäsanaisesti. Silloin esiin oli astunut porukan henkinen johtaja, joka kysyi:
”Kuule, olet raaka tohtori, missä olet koulusi käynyt?”
”Se on ihan sama, kunhan on käytynä”, tohtori puuskahti, ja niin seuruetta vietiin.
Siinä ei ollut tietoakaan rasismista, niin kuin ei tuossa kuvassakaan, jonka olen kaapannut Harri Marstion hienosta youtube-kappaleesta Romany violin.