Äitienpäivänä lippu liehui jopa villisti kylmän tuulen sitä pöllyttäessä. Tällaista Ilmatieteenlaitos oli ennustanut, ja ennustamattakin oli selvää, että äitienpäivänä paisteesta nautitaan aika harvoin. Puoliltapäivin sentään vielä tarkenin tehdä koiran kanssa lenkin ilman lakkia ja hanskoja. Jostakin kylmää kuitenkin huokui.
Poikasilta näyttivät ne oravat, jotka uteliaina puistossa yrittivät lähestyä meitä kun suutani naksuttamalla houkuttelin niitä. Sen verran kuitenkin koiraa varoivat, että vikkelästi sopivan matkan päästä rapisten kiipesivät ylemmäksi mäntyyn. Pian jo toinen tuuheahäntäinen tupsukorva kurkisti rungon takaa härnätäkseen meitä. Kurret vaikuttivat leikkisiltä.
Kello yhdeksi ajoimme Pohjalaistenraitille Irenen, Petterin, Annin ja Einon luo äitienpäivälounaalle. Koronan takia ruokailu tapahtui ulkona tai paremminkin autokatoksen suojassa, sillä sateen uhka väijyi. Petteri oli taas kerran kokannut maittavat sapuskat: Lohta, makkaroita ja salaattia. Ruokajuomana oli Cocista ja Corona-olutta. Jälkiruokana kahvin kanssa nautimme suklaajuustokakkua, Annin leipomia pipareita ja makoisia mansikoita. Vielä ennen lähtöä Anni halusi esittää uusia temppuja trampoliinilla. Hypyt olivat ilmavia ja voltit pyörivät vauhdikkaasti kierteellä ja ilman.
Sen verran voimakkaasti Aino-puhuri oli riehunut, että se oli tempaissut kotikadun toisella puolella eli Sedun Upankadun yksikön pihassa valaisimen irti pylvään päästä ja nyt se oli säpäleinä asfaltilla. Ei tämä aivan poikkeuksellinen äitienpäivän sää ollut. Joskus näillä leveyksillä on ulkoilmakahvittelut pitänyt lumisateen takia siirtää sisätiloihin.
Kuva: Eino ja Eila-mummut.
(999.)