Mitteepä meinoot!
Se oli veret seisauttavasti sanottu, kun kuopiolaisen huoltoaseman yrittäjä huomaa eräänä aamuna vähän yli kello kuusi mittarikentällä folioviittaan naamioituneen tyypin ja hänen ilmiselvän aikomuksensa murtautua Gulfille. Hanke tyssää noihin kahteen maagiseen sanaan: Mitteepä meinoot.
Ne nimittäin sanoo hahmo, jonka ulkoinen olemus jo edellyttää kunnioitusta. Hän on järkälemäinen: pituutta 190 cm ja painoa 120 kg. Ja vielä kun noihin mittoihin yhdistyy teakwondon hallinta. Murtovarkaan, joka puolestaan oli kevyttä höyhensarjaa, ei auttanut kuin luopua aikeestaan. Sekin vielä, että yrittäjän toveri, jonka erikoisosaamista on karate, olisi voinut tilanteen eskaloiduttua tulla apuun.
Kyseisen uutisen luin pari päivää sitten Ilta-Sanomista. Ei se näinä aikoina ollut järisyttävä uutinen, mutta siinä oli jotakin sympaattista ja lukijaan vetoavaa, joka ei vähentänyt uskottavuutta. Ytimekäs ja samalla leppoisa savolainen toteamus Mitteepä meinoot antaa tosiasiat toteavalle uutiselle inhimillisen sävyn. Se on yksi Savon murteen ominaislaatu ja toinenhan on se, että savolaisen puheesta vastuu siirtyy kuulijalle,.
Entä eteläpohjalainen huoltamoyrittäjä, miten hän olisi reagoinut: Ristus nyt mä verän turpahan.
Rannikkomaakunnassa asia olisi hoidettu: Vad i helvete ska du görä?
Tampereella: Kyä ny tulee korkeeta mailaa päin pläsiä!
Pääkaupunseudulla: Tää on jo kolmas kerta tänä vuonna!
Lapissa olisi vedottu historiaan: Ensin tulhee pyromaani, tämä germaani ja loput viepi kleptomaani.
***
Lauantaina tein kevään ensimmäisen sadan kilometrin pyörälenkin. Se on kuulunut kauden alun rituaaleihin. Reitti on vuosia kulkenut Mäyryyn ja sieltä munkin ja kahvikupin jälkeen Länsirannantietä Lapualle ja edelleen Nurmon kautta kotiin. Mittarin mukaan kilometrejä kertyi 104, eikä mitään valittamista.
Ilma oli koko ajan muuten suosiollinen, paitsi alkumatkasta puuskutti vastatuuli, mutta sitten se muuttui leppoisaksi myötäiseksi. Lapualle tullessani pientä hätäännystä aiheuttivat taivaalle kertyneet mustat pilvet ja huoltoaseman pihan täyttänyt sotaväen kuljetuskolonna. Sadetta eivät pilvet pudottaneet, ja sotilaat sanoivat palaavansa harjoituksesta, eivät kuitenkaan Lemmenjoelta.
Muistelen, ettei loppumatkalla tuuli puhaltanut sen enempää vastaan kuin takaakaan
***.
Aamulla koiraa ulkoiluttaessani tapasin Väiskin. Suunnistajana hän suositteli seuraamaan viikon päästä pidetäviä polkupyöräsuunnistuksen SM-kisoja Törnävälle. Kilpailijoita on ilmoittautunut kolmisensataa. Pitää mennä kun arvokilpailut pidetään näin lähellä.
Kuvaksi laitoin tuon röntgenkuvan polvistani, joista tuo oikeanpuoleinen – R Knee – on se joka uusitaan. Siitä näkee oitis polvinivelen kulumisen. Joku ortopedi tai muu asiantuntija vertasi sitä autoon, jonka iskunvaimentimet ovat pahoin kuluneet. Kolisee.
Pyöräily tasaisella lakeudella ja mikseivät nousutkin tuolla polvella ja hyvällä pyörällä suju. Pyöräily vahvistaa jalan lihaksia, ja ne puolestaan nopeuttavat uuden polvinivelen kuntoutumista. Tavoitteeni on päästä hiihtämään ensilumenladuille.
(916.)