Juomaa on hyvä pitää mukanaan pitkillä kuntoilusuorituksilla. Tuollaiselle kahdenkymmenen kilometrin hiihtolenkille varaan pienen termospullollisen teetä. Puolivälissä otan kunnon ryypyn ja samanlaisen, kun olen palannut lähtöpaikalle. Siitä on tullut tapa.
Sitä tapaa oli tarkoitukseni noudattaa viime torstaina, mutta yllättävä seikka muutti aikeeni. Innostuin loistavasta kelistä ja onnistuneesta voittelusta ja pari kilometriä hiihdettyäni horjahdin, ja mitä vielä kaaduin – tai kupsahdin. En kuitenkaan rojahtanut. Pääsin ylös lassevirenmäisen nopeasti. Ketään en nähnyt missään eikä kukaan nähnyt minua. Se olisi koettellut hiihtäjän kunniaa hyvällä, liikuntatoimen hoitamalla ladulla. Muutaman sadan metrin spurtilla takaisku laimeni ja pyyhkiytyi mielestäni.
Ladun se kohta, kun tullaan Ahonkylän laavulle ja joka on pitkään ollut möyrittynä metsätöiden takia, on siivottu havuista ja näreistä sekä ajettu siihen hyvä latu-ura. Pahimmillaan siinä piti ottaa sukset pois ja kävellä parikymmentä metriä. Nyt siitä pääsee tasatahtia lykkimällä.
Ahonkylän kymmenen kilometrin kääntöpaikalla kantensa menettäneen punaisen postilaatikon kohdalla hamuan juomavyöni selkäpuolelta termaria.
Mitä, mitä, ei kai se jäänyt kotiin eteisen piirongin päälle. Vai unohdinko vyöttää sen lähdettyäni autolta. Ei auta kuin suunnata.paluumatkalle ilman teeryyppyä, ja kun minä siihen jo niin olin tottunut. Suututtaa, mutta vain hetken, ja pian olen hyvässä vauhdissa. Joillakin tasaisilla jaksoilla yllyn lykkimään raivoisaa tasatahtia.
Päästyäni autolle huomaan, etten ole unohtanut termaria autoon. Se on siis kotona. Pysäytettyäni hiihdon tunnusluvut mitanneen ja maaston piirtäneen GPS:n pakkaan kaluston autoon ja ajan kotiin.
Myöhemmin illalla kerron vaimolle termospullon menetyksen. Eikä aikaakaan kun hän ottaa iPadin ja sieltä esille Seinäjoen hiihtoladut -ryhmän ja kirjoittaa viestin termospullon katoamisesta Joupiskan ja Ahonkylän välille. Tuskin hän ehtii sulkea laitetta, kun sinne vilahtaa tieto termospullosta. Löytäjä on nostanut sen Joupiskalta parin kilometrin päässä erään kuntoilulaitteen päälle. Se siis oli pudonnut kaaduttuani tai oikeammin kupsahdettuani. Näin toimii hiihtoyhteisö – vastuullisesti. Termospulloa ei jätetä!
Kävin perjantaina noutamassa termospulloni. Näin jo kaukaa termarini tolpan päässä mihin Mauri Aaltonen oli laittanut.
Kiitos.