Siinä se on, mutta antaas vielä hetki olla, niin julki putkahtaa 220-sivuinen kirja Pirulainen vaanii kuin tauti. Kirjasta tekee kirjan lukija, niin tästäkin, vaikka olen sen ihan itse tehnyt tekstiä ja kuvia myöten paitsi sitä yhtä, jonka on ottanut Pentti Heikkilä.
Kirjan syntymiselle antoi yhden mahdollisuuden korona ja sen myötäilijänä karanteeni. Se koetteli meitä seitsemänkymppisiä melko kovakouraisesti, vai olimmeko liian hyväluontoisia ja tottelevaisia? Parempi niin kuin härkäpäinen ja tottelematon. Kyse oli kuitenkin vakavasta asiasta, pandemiasta. Eikä se ole vieläkään poistunut ja jättänyt meitä rauhaan. Tuossa aivan nurkan takana se kyttää.
Tällä iällä karanteeniin voi sopeutua, mutta voi siitä tehdä itselleen kotiarestia muistuttavan rangaistuksen. En sano sopeutuneeni ihan mutkattomasti, mutta omaksuin loppujen lopuksi maskin eli suun edessä pidettävän lapun, ihmispaljouksien välttelyn ja muut pelisäännöt.
Karanteenin lisäksi minut sysäsi kirjaa tekemään pari tuttavaa, jotka ovat vuosikausia seuranneet tätä blogistelua ja aina kohdattaessa patistaneet minua laittamaan tekstit kansien väliin. Tekstiä oli mistä valita, varhaisimmat paikallislehden nurkkapakinoita 70-luvun alusta. Varsinaiseen bloggailuun hurahdin, kun osallistuin vuonna 2012 Rajalta rajalle -hiihtoon eli 500 kilometrin suksitteluun itärajalta Tornioon, ja kirjoittelin raportin päivän etapista.
Kun tällä iällä johonkin innostuu eikä huomaa sitä lopettaa, niin riippuvuus sitä tulee, Niin kävi bloggailunikin kanssa. Ajattelin, että sopiva hetki addiktin lopettamiseksi on tuhannes teksti. Se ei onnistunut.
Valitsin kirjaan noin sata tekstiä kymmenkunnan pääotsikon alle ryhmiteltynä. Blogien lisäksi kirjan lopussa on neljä novellia. Niiden kirjoittamisesta on tullut intohimo, niiden muoto kiinnostaa. Novelleja on kertynyt sen verran, että joskus – kuitenkin ennen seuraavaa karanteenia tai vapaaehtoista arestia – viimeistelen ne painotuotteeksi.
***
Ei tämä vuosi täysin penkin alle ole mennyt, jos sitä mittaan uintikilometreillä. Tässä on jopa oltu aallonharjalla ja myötäisessä vauhdissa. Uituna on nyt 178 kilometriä eli täältä Tampereelle. Jos ei mitään mullistavaa tapahdu, kuten uimahallin sulkemista, vuoden lopussa on 200 kilometriä. Se jää sata kilometriä viimevuotisesta, mutta on vuosikin ollut täysin koronaali.
Pirulainen vaanii kuin tauti käy vaihtoehdoksi, kun kontakteja ja kohtaamisia pitää entisestään vähentää. Kirjaa voi kysellä ja varata minulta osoitteesta turja.turenius@gmail.com
