Olipa juhlavaa lähteä sunnuntaiaamun koiralenkille. Maata peitti hento valkoinen lumikerros ja taivaanlakeus kohosi kirkkaana. Hieman jouduin silmiäni siristelemään tottuakseni maaliskuun ensimmäisen päivän hohtoon.
Lähdin lenkittämään Capua varustautuneena icebug- eli piikkipohjakengillä iltalenkistä viisastuneena. Lunta oli tullut jo sen verran, että se peitti salakavalasti paikoin mustan jään. Olen päättänyt varoa liukastumisia, joihin ei tällä iällä oikeastaan ole varaa.
Kenkä puri napakasti jäiseen alustaan, ja heti alkajaisiksi huomasin ilokseni Linnanpuiston futiskentän ohuella lumikerroksella suksen jättämät jäljet. Ei epäilystäkään, etteikö Väiski olisi ollut asialla. Liittymälatu kentälle tuli leikkikentän poikki Väiskin kerrostalolta. Jos säät vähänkin suosivat, täyttyy Linnanpuistossa cityhiihtäjän tuhannen kierroksen tavoite maaliskuussa. Yli 700 kierrosta hän niitä jo on jättänyt oikukkaan talven moneen otteeseen sulattamaan lumeen.
Luontoarvoista pitää muistuttaa, joten laitan tuohon valokuvan, jonka muuan kaveri on jo ajat sitten laatinut tietäen Linnanpuiston merkityksen. Kuva voi olla hieman provosoiva, mutta parempi niin kuin imelä värivalokuva
Maaliskuun ensimmäisen päivän innoittamana tein vähän tavanomaista pidemmän lenkin. Ainakin Capun mieleen se oli. Se jäljitti vaikka kuinka monta uutta hajua, ties vaikka olisi ollut sen Törnävällä nähdyn citysudenkin merkkauksia.
Capu näki kaksi muuta koiraa ja tapasi sen toisen, kun isäntä teki hyväluontoisen koiransa kanssa kierroksen ja tuli meitä vastaan. Kohtaaminen oli sopuisa.
Ehkä maaliskuun ensimmäistä lenkkiäni, pituudeltaan 3,23 km, siivitti sekin, että olin saanut Veikkaukselta 10 euron voiton. Tosin se on niin pieni voitto, että sillä on vain symbolista arvoa.
Tervetuloa kevät!
(975.)