Kuukausi: tammikuu 2018

Juuri tänään lomailu kohdallani saavuttaa taitteen. Seitsemän päivää näissä oloissa palmujen katveessa etäännyttää tehokkaasti siitä, mistä tänne on tultu. Saa nähdä, kuinka äijän käy, kun loput kahdeksan päivää on kärvistelty. Sille ei voi mitään, että nautinto muuttuu rutiiniksi ja uutuuden viehätys latistuu. Se ei yllätä.

Pentinkulmalla epäiltiin kirkkoherran ja muiden herrojen osallistumista suurlakkoon, että kuinka herrat voivat lakkoilla? Kivivuoren Oton mukaan ne lakkoilee keisaria vastaan, ja työläiset lakkoilee tehtaanherroja vastaan. Joopa joo, jos työnteko olisi hauskaa, niin sen tekisivät herrat. Pian sen tekevät robotit.

Ilkeämielisesti voisi kysyä, että kuinka eläkeläinen voi lomailla? Eikö eläkeläinen ole jatkuvasti lomalla! Siihen vastaaminen ei paljoa vaadi. Jos eläkeläiset lopettaisivat lomailemisen, monen kansantalouden pyörät hidastuisivat, jopa jumittuisivat. Turha syyllistää omalla kustannuksellaan lomailevaa eläkeläistä, sillä lukuisat eläkeläiset kuitenkin pysyvät kotikonnuillaan.

Muistan ensimmäisiltä Mallorcan–matkoilta Keihäsen Seiväsmatkojen avattua pään, kuinka saksalaisturistit omivat parhaat paikat ja esiintyivät kovin äänekkäästi samoin melskaavat britit. Mallorca oli silloisen Länsi-Saksan 12. ”osavaltio”. Edelleen pihit saksalaiset lomailevat siellä. Nyt Saksojen yhdistymisen jälkeen Mallorca on Saksan 17. Bundesland eli osavaltio. 80-miljoonaisesta kansasta piisaa lähtijöitä joka ilmansuuntaan.

Venäläiset ovat reissanneet jo kauan pitkin maailmaa ja tuoneet hyvinvointia myös meille. Kerran palasin Rovaniemeltä samaan aikaan venäläisten joululoman päättyessä. Pitkä juna haisi suurelta ja mahtavalta mahorkalta. Konduktööri sanoi sitä rahan hajuksi. Toinen reissu venäläisten kanssa jäi mieleeni lentäessäni New Yorkista Helsinkiin. Lentoemännillä oli täysi työ karhata venäläisiä tupakilta koneen ahtaasta vessasta. Mahorka ei heitä kavaltanut, vaan aito amerikkalainen Marlboro.

Ruokajuomana heillä oli konjakkia ja rintataskusta pilkisti paksu setelinippu. Heidän rahoillaan on kasvannut Turkkiin ja Egyptiin kukoistavia matkailukohteita. Tosin niitä uhkaa enemmän tai vähemmän kansainvälinen terrori, kuten Shar-el-Sheikistä lähteneen matkustajakoneen räjäytys. Kypros taas tunnetaan venäläisten rahan pesusta.

Kiinan keskiluokka vaurastuu sellaisella vauhdilla, että sieltä tulee maailman matkailulle jättipotti. Mutta sitten kun kiinalaiset innostuvat hiihdosta ja valtaavat Saariselän ladut, niin tämä eläkeläinen pysyy sen jälkeen visusti (lumiset) talvet Linnanpuiston hiihtouralla.

Se ei matkailutasetta heilauta suuntaan eikä toiseen, kunhan on erään eläkeläisen henkilökohtainen protesti.
(771.)

Anteeksi vain, mutta viiden tunnin etumatkalla täällä Thaimaassa voin sanoa vuoden 2018 alun muistuttavan viime vuotta. Ensimmäistäkään uuudenvuodenlupausta en julkistanut, joten en niitä ainakaan julkisesti pääse rikkomaan. Mitä se seitsemääkymmentä lähestyvä ukko enää lupailemaan.

Tai yhden lupauksen tein jo viime suvena palatessamme lapsenlasten kanssa Uumajasta: ensi elokuussa vietämme Navetissa, upeassa uimahallissa, pyöreitäni. Siellä harrastamme seinäkiipeilyä, hujautamme pohjoismaiden pisintä liukumäkeä, hypimme tornista ja ponnahduslaudalta, koemme hurjan aallokon — niin ja tietysti uimme kisan 50 metrin altaassa. Ikätasoituksella.

Kun jo olemme kokeneet Navetin, niin ei ainakaan tule hankittua niin sanotusti sikaa säkissä. Vesi sinänsä harvoin tuottaa pettymystä, se kun tunnetaan kaikkialla suurin piirtein samana H2O-yhdisteenä, mitä ne nyt siellä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla huuhtelevat kurkusta hopeavettä.

Kosketukseni vuoden 2018 ensimmäisenä päivänä veteen tapahtui hammaspesun jälkeen noin kello 7.30, ja riemua kesti reilun tunnin. Siinä täyttyi tämän reissun yhdeksäs uintikilometri. Tuossa toisessa altaassa, johon parvekkeemme antaa, näkyy taas se eilinen mustaverhainen kahlaaja. Varmistuin hänen venäläisyydestään, joten olkoon hän Dnjepren jääkarhu.

Sen verran eilisiltaisesta juhlasta eli partysta tai kekkereistä, että näillä leveysasteilla ei ole riskiä juhlia ulkosalla. Ennen alkua oli satanut, mutta vain servietit ja tuuki olivat kosteat. Se ei meitä haitannut.Taivaalla loisti kuu ja esiintyjät pitivät huumoria yllä. Ruokaa ja juomaa oli kuin tavaraa Amerikassa, ettei kaikkia edes tarvita. Pöytäseurueeseemme kuului australialaisperhe kolmetoistavuotiaan tyttären kanssa, joka näpelöi innokkaasti älylaitetta. Isä oli lähtöisin Laosista ja juuri sen oloinen, että parasta televisio-ohjelmaa ovat Urheiluruutu ja Duudsonit, kun Hilden, HP ja Jarppi kormoottavat autorämällä Ämmälänkylän pelloilla ja hutkivat toisiaan päähän pesäpallomailoilla.

Toimme maailmanlaidalta supersankareiden synnyinseudulta tervehdyksen vähän samaan tapaan kuin aikoinaan urheilutoimittaja Jukka Lehtinen töihin tullessaan toi tevehdyksen hiippakunnan keskuksesta.

Väkevä ilotulitus kesti ja kesti, ja vielä aamulla maisemassa löyhkäsi palanut ruuti kun komennuskunta purki rakennelmia. Täällä aatoksiin tulee kotimaa, niin nytkin; millaista präiskintä siellä on ollut? Niin vain sähköpostiin oli yöllä tullut Heikkilän Pentin komea kuvakooste, tosin ilman ääntä. (Ylhäällä näyte, notta ei koti-ikävä vielä iske.) Siellä jytke on ollut lyhyt kuin vanhan miehen tanssi, ja toivottavasti Linnanpuiston kenttää ei ole tänä vuonna sotkettu ilotulitekuonalla.

Nyt sitten alkaa juhlaton aika, mitä nyt lauantaina on loppiainen. Niin ja peräti kansanvallan juhlaa vietämme 28.1. kun käydään presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Jos tarvitaan toinen kierros, uurnille mennään 11. helmikuuta. Silloin viimeistään olemme valinneet tasavallalle presidentin.

Maassa maan tavalla: Thaimaata johtaa ”Rauhan ja järjestyksen kansallinen neuvosto”, jota johtaa asevoimien komentaja kenraali Prayut Chan-o-cha. Virkansa hän on hankkinut kaappauksella.
(770.)

.