Koska maassa ei ole lunta eikä ilmassa pakkasta, on lumileiri Äkäslompololla siirretty otollisempaan aikaan. Siitä ei murhetta kannata ottaa, sillä talvi on vasta alkamassa. Jos tilanne jatkuu samanlaisena vaikkapa helmikuun alussa, niin silloin voisin murheissani raapia päätä ja alkaa vähitellen luopua toiveesta kunnon talvesta. Tai oikeastaan talven pelastaa kaksi ja puoli kuukauttakin, jos oikein tiukalle menee.
Sen verran tänään lähestyin talvea, että vein pikaluistimet teroitettaviksi jääurheilukeskukseen. Luistelemaan niillä pääsen lauantaina ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa jäätä piisaa pitkälle maaliskuuta. Viime talven jääurheilukeskus oli remontin takia pois käytöstä, mutta nyt jäähdytyskoneet hurisevat täyttä päätä ja paanalla on päässyt jo hyvän aikaa luistelemaan. Näkyi siellä tänäänkin aamupäivällä kaksi luistelijaa kiidättelevän.
Uintia tuli tänään yhdeksänkymmentä kilometriä täyteen siitä kun syyskuun ensimmäisenä päivänä aloitin. Siitä on kymmenen viikkoa tai 69 päivää. Aikeeni on saada itsenäisyyspäivän aikoihin uiduksi 100 kilometriä ikään kuin Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi. Se ei vaadi enää kuin viikon uinnit, ja Ouluunkin viikkoja on vielä melkein neljä, joten hyvältä näyttää ja siihen mennessä kroolattuja kilometrejä on vähintään 150.
Isot herrat kuten puolustusministeri Jussi Niinistö ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva jaanaavat virkansa puolesta, järjestääkö Suomi suuret, keskikokoiset vai millaiset sotaharjoitukset ja ketä niihin kutsutaan. Kyse on varmaankin tärkeästä asiasta, sillä elelläänhän jo ties monettako vuosikymmentä rauhan aikoja. Sotaharjoitusten lisäksi sodasta muistuttaa uusi Tuntematon sotilas.
***
Käteeni sattui Veijo Meren (1928-2015) Goethen tammi.(1978). Lyhyttä proosaa sisältävässä kirjassa on ”Kenraali” kappale ja siinä heti viisasta tekstiä: ”Ruudin keksimisen jälkeen sota on muuttunut yhä enemmän räjäyttämiseksi. Voimakkaimmat räjähdyspanokset ovat nyt atomipommeja. Kaiken kokoiset putket ja lavetit sinkoavat räjähdyspanoksia vihollisen päälle, alle ja viereen. Niitä ammutaan ja pudotetaan lentokoneista. Kokonaisia kaupunkeja räjäytettiin ilmaan toisen maailmansodan aikana. Nyt on kai jo mahdollista räjäyttää kokonaisia valtakuntia.”
Juuri tänään kahdeksas marraskuuta on kulunut 75 vuotta siitä kun Neuvostoliiton PE-pommikone pudotti Helsingin keskustaan kaksi pommia, jotka tappoivat 51 ihmistä ja haavoittivat 120:aa. Tuolloin oli sunnuntai aamupäivä ja väkeä paljon liikkeellä.
Meri kirjoittaa edelleen, että sota on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen asia: räjäytetään vain kappaleiksi ihmiset, aseet, rakennukset, tiet, sillat, kukkulat ja laaksot.
Yksinkertaiset asiat kuten sota koituvat kohtalokkaiksi. Kuva Helsingin keskustasta muistuttaa Syyrian Aleppoa, joka sittemmin on tuhottu maan tasalle.
(751.)
