Suljetaan teitä, teljetään suita

Näinä päivinä odotetaan muutakin kuin Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ja Turkin tilanteen kärjistymistä. Ulkona alkaa olla jo tanakasti pakkasta, mutta ei lunta ainakaan näillä seuduilla juuri nimeksikään, ja olisihan tuossa Linnanpuiston kentällä hyvä pian ruveta hiihtelemään. Äskeinen tarkistuskäynti kuitenkin osoitti, ettei nurmikkoa vielä edes peitä härmä.

Keskellä kentää on kyltti, joka kieltää nurmikolla liikkumisen. Sen sieltä joutaisi käydä tempaisemassa pois.

Tuolla Amerikassa vaalikamppailu käy kuumana ja tasaväkisenä. Sen enempää Hillary Clinton tai Donald Trump ei näytä olevan niskan päällä. Tammikuun 20. päivä virkaan astuva presidentti voi olla ihan kumpi tahansa, mies tai nainen. Ja kai se, joka tulee amerikkalaisen monimutkaisen vaalijärjestelmän jälkeen valituksi, kykenee tehtävän hoitamaan. Ovathan siitä selvinneet Ronald Reagan ja George W. Bush.

Täytyy toivoa, että vanha viisaus pitää paikkansa: Jos Herra antaa viran, niin kai se antaa järjenkin. Eikä maailman asioiden hoitamiseksi kovin suurta järkimäärää tarvita. Voi oikeastaan olla hyvä, ettei johtaja kovin välkky olekaan, sellainen keskinkertainen tyyppi riittää.

Turkissa sen kuin tilanne käy kiperämmäksi. Presidentti Erdogan ajaa maataan kovalla vauhdilla kohti diktatuuria. Virkamiehiä, opettajia, vaaaleilla valittuja kansanedustajia, toimittajia, sotilaita jne on pistetty telkien taakse. Heitä kun epäillään heinäkuun 15:nnen päivän epäonnistuneen vallankaapausyrityksen taustavoimiksi. Ja oikeaksi pääjehuksi ja taustapiruksi nähdään USA:ssa maanpaossa elävä islamilaissaarnaaja Fehtullah Gühlen, jonka pelätään sekoittavan turkilaisia niin, että eräiden vallanpitäjien puntit tutisevat.

Turkin toiminta muistuttaa aikoja joltakin 30-luvulta, kun se katsoo edistävänsä parhaiten tavoitteitaan sulkemalla sanomalehtiä, radio- ja tv-kanavia. Juuri alkuviikosta pidätettiin Cumhuriyet-lehden päätoimittaja ja kaksitosita muuta journalistia. Ei vaikuta uskottavalta, niin kuin ei akanaan sekään, kun voimansa tunnossa Vaasassa talvella 1930 hajotettiin Työn Äänen kirjapaino. Saksassa yritettiin karsia ”vahingollista” kirjallisuutta kirjarovioilla.

Nykymeno osoittaa, että sana on yhä tehokas ase. Vieläpä osumatarkka.

Oli kuinka oli, taivaalta saisi alkaa putoilla lunta, koska pakkasta jo on ja sitä näyttää jatkuvan lähipäivät. Mieluummin Linnanpuiston kentää katselee, kun siinä risteilee kilometrinen ladunvenkale.

(629.)